Nyt on joulu alkaa olla ohi (siis jo aikaa sitten!), lahjat saatu ja annettu, niin voi postailla blogiinkin pilaamatta yllätyksiä.
Mulle iskee yleensä syksyisin iltojen pimetessä himo kutoa, eli neuloa. Rakas Linne-mummu tutustutti minut kudinpuikkoihin jo ihan pienenä, ennen koulunkaan alkamista. Aloitettiin barbien huiveilla ja siitä pikkuhiljaa isommillakin projekteilla…
Mikään pro en todellakaan ole, ja enimmäkseen teen ihan omasta päästä… Aina silloin tällöin googlettelen uusiakin ohjeita, mutta sitten kuitenkin päädyn kohtuuhelppoihin perusmalleihin, yleensä puoliksi improvisoituihin tai ainakin pikkusen tuunattuihin versioihin. Mun käsiala on sitäpaitsi niin tiheää, että ohjeet menee yleensä joka tapauksessa uusiksi…
Nyt toiveesta, ja langat jo saatuani, kudoin työkaverille pitkät villasukat (jotka purin ainakin 3 kertaa, kun tuli liian kapeat). Helmi opettelee itse pukemaan ja riisumaan ja nämä sukat oli just sopiva harjoituskappale!
Eläinlapasia olen kutonu jo vuosikausia. Siilejä, pupuja, sammakoita ja leijonia. Tänä vuonna Helmi sai siilet, Maria puput ja kummipoika Jaakko leijonat. Välillä olen kutonu kahden lapasen sijaan yhden – kahdella peukalolla – eli käsinukkeja!




