Metsämörriretkellä

Lämmin ja kaunis syksy on nyt kohta parhaimmillaan, molempien miehet viikonlopun pois maisemista, joten naiset pakkaa muksut ja eväät mukaan ja suuntaa metsään. Turun latu järjestää Turussa metsämörritoimintaa lapsille ja perheille, ja tänään lähdimme joukolla mukaan perheretkelle.

Kokoonnuimme Turun kristillisen opiston parkkikselle, josta starttasimme yhteislähdöllä lähiluontoon kumpparit jalassa, eväät ja Antti repussa. Kävelyä tuli pari-kolmesataa metriä ja pienelle lammelle päästyämme virittäydyttiin tunnelmaan yhteisleikillä ja laululla. Siitä kukin sai sitten mielensä mukaan osallistua eri ”rasteille”. Tytöt pääsivät tekemään luonto-matikkatehtäviä, kalastelemaan haavilla lammen eliöitä (vatiin oli saatu tutkittavaksi mm. vesiliskoja ja koppakuoriaisia!), tutkimaan mikä luonnon materiaaleista kelluu ja mikä ei, ja kokeilemaan magneettikalastusta tutustuen samalla Suomen kalalajeihin… Parasta retkissä on tietysti aina evästauko ja äiditkin saivat ladattua kofeiiniakkujaan termarista! Löytyihän sieltä se metsämörrikin ja loppulaulun ja leikin jälkeen meidän konkkaronkka käveli vielä pienen ekstrakierroksen metsäpolkuja autoille palatessamme. Sieniä, puita, nokkosia, perhosia, risuja ja isoja kiviä. Pienistä ja yksinkertaisista asioista ISO ILO!

 

 

 

 

 

Metsämörritoiminta on siis kaikille perheille suunnattua toimintaa, joista kuukausittain järjestettävät perheretket ovat ilmaisia. Kannattaa tutustua fb-sivuihin, jotta saa tietoa ajankohtaisista tapahtumista.  ”Metsämörri on satuhahmo, joka johdattaa lapset tutustumaan luonnon ihmeisiin. Metsämörritoiminnassa lapset oppivat viihtymään luonnossa omien kokemusten, elämysten ja aistien kautta. Vuodenaikojen vaihtelua seurataan leikkien, laulujen ja satujen johdattamina.”

Sunnuntairetkellä Vaarniemessä

Aivan mahtava paikka! Bongattiin tämä hyvän ystävän kanssa jo viime syksynä retkipaikka.fi:stä, kun ajateltiin, että googletetaampa retkeilypaikkoja lähempää kuin Kuhankuonolta Yläneeltä (-ihana paikka sekin). Syksyn väriloistossa alkumatka oli mukavaa tasaista tallustelua, puiden ihailua ja kasvien tunnistusta. Sitä samaa se oli kyllä nytkin, kukkien nuuskimista, kivien keräilyä ja lampaiden laskemista :). Porukassamme reippaili tällä kertaa 4 aikuista ja 3 pientä sankaria (3,5 v, 1 v 4 kk ja 9 kk).

(Tuosta retkipaikan linkistä kannattaa muuten lukea lyhyttä kuvausta paikasta ja ihailla hienoja kuvia.)

Sitten syksyn oli jyrkemmälle kohtaa reittiä nyt rakennettu komeat portaat, mikä helpotti 3,5-vuotiaan kulkua ja manduca-kantajienkin käpystelyä (vaunuilla kallioille ei ole asiaa). Mutta toisaalta kantojen, kivien ja juurien yli tarpominen kävi edellisellä kerralla seikkailusta…!

Sykkeet saatiin nousemaan harppomalla lukematon määrä juuri niitä portaita polttopuut kourassamme ja eväät repussa. Lintutornista saatiin ihastella komeita maisemia Turun ja Kaarinan suuntaan, sekä merelle. Laavulla edellisen yön yöpyneet väittivät kuulleensa karhun (?!?), mikä lisäsi seikkailun tunnetta pieniin (ja isoihinkin) makkaranpaistajiin! Laavulla viriteltiin uudestaan juuri sammunut nuotio ja porukkaa tuli paikalle lisääkin evästelemään ja nauttimaan kivasta ilmasta. Kävelymatkaa parkkipaikalta laavulta tulee parisen kilometriä, jonka Helmi jaksoi reippaasti kävellä, kun perillä palkintona odotti makkaraa, pullaa ja mehua. Rintareppuilijat torkkuivat, ihastelivat maisemia ja osallistuivat evästalkoisiin kallioilla istuskellen ja konttaillen. Siisti puucee löytyy laavun takaa, polttopuut tulee kantaa mukanaan vajasta, joka löytyy alempaa reitiltä, ennen portaita.

Tällä kertaa palattiin samoja jälkiä takaisin autolle, vaikka pienen rinkulareitinkin voisi siellä kiertää. Seuraavan kerran lienee myös syytä ottaa mukaan Kaarinan Alppilan suunnistuskartta ja etsiä paikalta kiintorasteja!

Radek sai retkestä aikaan pienen, kivan videonkin: