Tästähän onkin jo tovin aikaa puhuttu, ja ajatuksen tasolla suunniteltu jo ainakin viime kesästä lähtien. Nyt otimme kalenterit esiin ja löysimme kaikille sopivan lauantain! Pakkasimme muksut, yhden miehen ja yhden ystävänkin autoihin, evästä ja vaippoja (just ja just tarpeeksi) reppuihin ja hurautimme Kuhankuonolle, eli Kurjenrahkan kansallispuistoon Pöytyälle. Ennen lapsia ollaan siellä joskus käytykin kävelemässä ja paistamassa makkaraa, joten hyvillä mielin uskaltauduimme pienten kanssa nyt matkaan (siis Maria 1 v 2 kk ja Helmi 1 v 9 kk). Noinkin läheltä Turkua löytyy noin mahtava paikka!

Ilma mitä mainioin, ja niin, no eipä oltu yksin. Ei päästy kilometriä kauemmas kun oli jo laskettava typykät kantorepuista pois, kun ympärillä huusi muhkeat mustikat ja pulleat puolukat: poimikaa meidät, viekää meidät kotiinne täältä! Helmi mustikkalinjalla, Maria puolukoiden perässä, ja me vanhemmat hehkutellen ”miten näitä on näin paljon, eikä kukaan oo poiminu”! Pikkuämpäreihin saatiinkin pian täytettä, samalla kun maisteliin ja haisteltiin luontoa, ja nautittiin raittiista ilmasta.

Kohta mahojen kurniessa spurtattiin pikkupätkä kävelyä Kurjenpesälle Savojärven rantaan. Oli tosiaan muitakin liikkeellä, joten olipa helppo kaivella makkarat repuista kun oli hyvät hiillokset jo valmiina odottamassa. Kurjenpesän luontotuvallehan muuten pääsee myös esteettömästi pyörien päällä, kun ajaa auton lähelle (viitoitus siitä ison tien parkkikselta vaan on puutteellinen). Pihapiirissä pääsee liikkumaan, ja jopa alas rantaan on leveä väylä, samoin kuin Karpalopolun alkuosaan suon laitaan. On paljon taukopaikkapöytiä, siisti ympäristö ja huussit, ja vesijohtokin, josta saatiin juomapullot täytettyä. Eväsleivät ja makkarat maistui, niinkuin aina ulkosalla.

Hyvä ruoka, vielä parempi mieli, ja jäseniinhän se valuu ainaki noilla pikkuihmisillä. Kohta olivat manducoissaan unessa molemmat! Maria kiskaisi täysimittaiset päiväunet 1,5 tuntia Manducassa, mikä teki pienen kanssa liikkumisesta kyllä mukavaa. Kierrettiin Savojärveä ympäri, jonne siis sitten viime näkemän on laajennettu kävelyreittiä. Hieno järvimaisema ja paljon taukopaikkoja. Kahvihammasta pakotti reilun tunnin päästä vanhemmilla ja ainakin toinen reppuilijoista kyllästyi kyyditykseen – eli tauon paikka! Termarikahvit, lisää evästä, käpyjen järveenheittelyä ja 4 x vaipanvaihto 10 minuutin sisään!!! Lisää mustikoita ja maaperään tutustumista ennen kuin otettiin loppurutistus takasin autolle. Pari suppilovahveroakin ehkä havaittiin matkalla, muttei kerrota kellekään… 😉 Mittariin keräänty reilut 8 km, joka rapakunnolla ja reiluilla 10 kilon selkäpainoilla (ja marjastuskyykyillä) tuntu ihan just sopivalta liikuntasuoritukselta!

Muutaman vinkki laitetaan retkestä itselle takaraivoon noin niinkun mennään-lasten-kanssa-vinkkelistä:

1. Varaa riittävästi evästä.
   Kotamäen poppoon evästys oli seuraava:

• 1 paketti makkaraa (Huiluntuhti)
• Marialle lounaaksi yhden munan munakas ja välipalaksi kirsikkatomaattia ja leipää
• Molemmille aikuisille 1 kpl Sunnuntai gluteeniton kaurasämpylä täytettynä (Petterillä metukkatäyte, Annalla juusto + salaatti)
• 1 levy Maraboun tummaa suklaata
• Termarillinen kahvia
• 1,5 l vesipullo

  Meillä Kotamäen perheellä eväspolitiikka teki tiukkaa; Maria söi suunniteltua enemmän, jo ensimmäisellä tauolla kiskaisi oman leivän, munakkaan ja äitin leivästä puolet. Ja tietenkin määrä X mustikoita ja karpaloita. Onneksi oli makkaraa – äitille siis. Välipalaksi upposi loput äidin leivästä ja sitten mentiinki jo muiden eväille! Kun kotiin päästiin, riitti ruokahalua vaikka muille jakaa! 😀

• Kerrospukeutuminen on jees! Päivä oli huikean lämmin – 18C oli mittarissa kun lähdimme kotiin. Marialle oli oiva asustus ulkoilupuku, jonka alla oli body ja sukkahousut sekä puuvillapipo. Hiki ei tullut, mutta ei palellutkaan.
• Hyvät kengät! Meidän valitsemallamme reitillä Kuhankuonolla pärjäsi hyvin lenkkareilla – reitti on helppokulkuista ja sisälsi paljon hyväkuntoisia pitkospuita.

Lisätietoa: http://www.kuhankuono.fi/ ja http://www.luontoon.fi/kurjenrahka