Taskussa on. Museokortti. Kulttuurin harrastamisen kynnys on siis huomattavasti alentunut ainakin museoiden osalta. Ja kunnon museovisiittiinhän tietysti kuuluu kahvittelut päälle! Harmi vaan, että kamera unohtu kotiin eka reissulla…
Osa 1:
Viime lauantaina aloitimme ”musujoilun” Turun Aboa Vetus & Ars Novasta, jossa ei ihan Ars Novaan saakka päästy, kun pienellä kävijällä alko pinna kiristyä ja nälkä kurnia mahassa. Mutta juuri se hyvä puoli tässä museokortissa onkin, että voi helposti palata uudestaan jos joku osa jää väliin kokonaan tai toisaalta kiinnostaa ihan uuden visiitin verran! Kellarikerroksen perusnäyttelyssä, eli arkeologisella puolella kahteltiin ja taivasteltiin vanhaa vanhaa Turkua; kiviä, portaita, luita ja luukkuja. Olipa siellä lasten onneksi myös SAA KOSKEA -osuuksiakin, eli pienoismalleja entisajan majatalosta, kylpylästä ja tallista 🙂
Yläkerrassa oli suosittu näyttely Nukkekoteja Lontoon Victoria and Albert Museum of Childhoodin kokoelmasta, mutta täytyy sanoa, että enemmän säväytti kyllä Raunistulan nukkekotikerhon luoma lumoava minimaailma! HIENOJA pieniä rakennelmia ja oivalluksia!
Jazz-brunssin sijaan suuntasimme Cafe Carrén antimien ääreen kirjaston kulmalle. Super-positiivinen yllätys tämä uusi tuttavuus! Luonnollisen ystävällinen palvelu, maukas Eilamarin täytetty (gluteeniton) sämpylä, mmmmmsuussha shulavaa jäätelöä ja iso pannullinen Earl Grey -teetä. Tavisystävän kokeilema lämmin pekoni-sieni-croissant oli kuulemma myös loistava! Tänne palaamme varmasti, jäi niin hyvä mieli!
Osa 2:
Lauantai-aamuna startattiin ensinnäkin sen verran aikaisin, että oltiin kymmeneltä kolkuttelemassa Lastenkirppis Seesamin ovia Kaarinassa. Mielestäni tosi siisi ja laadukas kirpputori, josta ei koskaan lähdetä tyhjin käsin… Mukaan tarttui tällä kertaa legginsit, samettimekko ja neulepusero, sekä jonkun jo rakkaana pitämä poliisiauto-lelu.
Otimme toisen museon haltuun, kun pörräytimme autolla Salon Veturitalliin. Siellä valokuvaaja Juha Metson Tunteella liikkeellä – Emotion in Motion retrospektiivinen näyttely. Upeita kuvia. Mustavalkoset vaan aina vetoaa muhun. Helmin näkövinkkelistä näyttely oli yhtä kuin tilaa ottaa pikku spurtteja, kivoja ääniä ilmastointiräppänöistä, portaita, penkkejä ja syvennyksiä. Valokuvista bongattiin kissa, koira, kukko, vauva, pyörä ja lehmä – näin muutaman mainitakseni…
Salon Taidemuseossa oon käyny kerran aiemminkin, ja se on kyllä jotenkin kiva – pieni, mutta monitasoinen. (Juha Metson lisäksi yläkerrassa Justin Houessoun henkilökuvia Beninistä. )
Ja taas nälkä 🙂 Monta kertaa ollaan Halikon Design Hillin ohi ajettu, ja monta kertaa on Kati hehkuttanut sen kahvilatarjontaa. NYT siis oiva tilaisuus testata, eikä kyllä jättänyt kylmäksi! Ensinnäkin gluteenittomia kakkuvaihtoehtoja oli ainakin VIISI (tuoreena!) ja suolaisistakin löytyi muhkea piirakka. Ja esillepano oli kyllä eri luokkaa kuin normikaffiloissa!
Design shoppien puolella olisi kans rahaa palanut, jos olisi päästänyt itsensä irti… Mutta tällä kertaa pysyttiin kohtuuden rajoissa. Positiiviseen kokemukseen vaikutti myös se, että sai rauhassa katsella, kun Helmi viihtyi leikkinurkkauksessa.

Ihan loistava päivä aloittaa ÄITIYSLOMA! 🙂
-Minna














