metsä

Lasten Pimeä Ilta

/ minna / Jätä kommentti

Tämä syksy on ollu uskomattoman hieno ja lämmin, kunnes marraskuu saapui sateineen. Märkä asfaltti imee kaiken valon, kuravaatteita veivataan päälle monta kertaa päivässä ja eteinen on täynnä rapaa. Omalla pihalla ulkoilu on vaan kesän jälkeen jäänyt, kun pikkukakkosen ja iltaruuan jälkeen tuntuu hankalalta lähteä pihalle pimeään.

Mutta yhtenä iltana ei annettu ankeuden voittaa, vaan hyödynnettiin pimeys, eikä onneksemme torstai-iltana edes satanut! Vietettiin lasten PIMEÄÄ ILTAA.

Valaistiin piha lyhdyillä ja tuikuilla, kaivettiin esiin taskulamput ja heijastinliivit ja päästiin tunnelmaan kuuntelemalla ensialkuun satu Minä, Muru ja metsä. Pussitin ja piilotin salaa lähimetsään jo alkuillasta heijastimilla varustettuja herkkupusseja, joita sitten lapset lähtivät taskulamppujen valossa innolla etsimään. Askartelin myös palapelin ja jaoin sen 12 pussin kesken. Haastettakin oli, mutta kaikki aarteet löytyivät! Siemailimme kuumaa kaakaota termareista, ja syötiin aarretikkareiden kaveriksi vielä rinkeleitä ja riisisuklaata päälle. Lapset kävivät sitten vielä itse piilottelemassa heijastinaarteita metsään, ja palapelikin saatiin kokoon.

Piha-pikkujouluissa nähdään! 😉

Tässä vielä aarteemme ja satu, joka sopi oivallisesti taskulampun valossa luetuksi! Muita ehdolla olleita kirjoja olivat Mauri Kunnas: Yötarinoita, Benji Davies: Toivo ja talviyö, Norbert Landa&Tim Warnes: Suuri hirviöjahti

Metsämörriretkellä

/ ihtetehtiin / Jätä kommentti

Lämmin ja kaunis syksy on nyt kohta parhaimmillaan, molempien miehet viikonlopun pois maisemista, joten naiset pakkaa muksut ja eväät mukaan ja suuntaa metsään. Turun latu järjestää Turussa metsämörritoimintaa lapsille ja perheille, ja tänään lähdimme joukolla mukaan perheretkelle.

Kokoonnuimme Turun kristillisen opiston parkkikselle, josta starttasimme yhteislähdöllä lähiluontoon kumpparit jalassa, eväät ja Antti repussa. Kävelyä tuli pari-kolmesataa metriä ja pienelle lammelle päästyämme virittäydyttiin tunnelmaan yhteisleikillä ja laululla. Siitä kukin sai sitten mielensä mukaan osallistua eri ”rasteille”. Tytöt pääsivät tekemään luonto-matikkatehtäviä, kalastelemaan haavilla lammen eliöitä (vatiin oli saatu tutkittavaksi mm. vesiliskoja ja koppakuoriaisia!), tutkimaan mikä luonnon materiaaleista kelluu ja mikä ei, ja kokeilemaan magneettikalastusta tutustuen samalla Suomen kalalajeihin… Parasta retkissä on tietysti aina evästauko ja äiditkin saivat ladattua kofeiiniakkujaan termarista! Löytyihän sieltä se metsämörrikin ja loppulaulun ja leikin jälkeen meidän konkkaronkka käveli vielä pienen ekstrakierroksen metsäpolkuja autoille palatessamme. Sieniä, puita, nokkosia, perhosia, risuja ja isoja kiviä. Pienistä ja yksinkertaisista asioista ISO ILO!

 

 

 

 

 

Metsämörritoiminta on siis kaikille perheille suunnattua toimintaa, joista kuukausittain järjestettävät perheretket ovat ilmaisia. Kannattaa tutustua fb-sivuihin, jotta saa tietoa ajankohtaisista tapahtumista.  ”Metsämörri on satuhahmo, joka johdattaa lapset tutustumaan luonnon ihmeisiin. Metsämörritoiminnassa lapset oppivat viihtymään luonnossa omien kokemusten, elämysten ja aistien kautta. Vuodenaikojen vaihtelua seurataan leikkien, laulujen ja satujen johdattamina.”

Sunnuntairetkellä Vaarniemessä

/ minna / Jätä kommentti

Aivan mahtava paikka! Bongattiin tämä hyvän ystävän kanssa jo viime syksynä retkipaikka.fi:stä, kun ajateltiin, että googletetaampa retkeilypaikkoja lähempää kuin Kuhankuonolta Yläneeltä (-ihana paikka sekin). Syksyn väriloistossa alkumatka oli mukavaa tasaista tallustelua, puiden ihailua ja kasvien tunnistusta. Sitä samaa se oli kyllä nytkin, kukkien nuuskimista, kivien keräilyä ja lampaiden laskemista :). Porukassamme reippaili tällä kertaa 4 aikuista ja 3 pientä sankaria (3,5 v, 1 v 4 kk ja 9 kk).

(Tuosta retkipaikan linkistä kannattaa muuten lukea lyhyttä kuvausta paikasta ja ihailla hienoja kuvia.)

Sitten syksyn oli jyrkemmälle kohtaa reittiä nyt rakennettu komeat portaat, mikä helpotti 3,5-vuotiaan kulkua ja manduca-kantajienkin käpystelyä (vaunuilla kallioille ei ole asiaa). Mutta toisaalta kantojen, kivien ja juurien yli tarpominen kävi edellisellä kerralla seikkailusta…!

Sykkeet saatiin nousemaan harppomalla lukematon määrä juuri niitä portaita polttopuut kourassamme ja eväät repussa. Lintutornista saatiin ihastella komeita maisemia Turun ja Kaarinan suuntaan, sekä merelle. Laavulla edellisen yön yöpyneet väittivät kuulleensa karhun (?!?), mikä lisäsi seikkailun tunnetta pieniin (ja isoihinkin) makkaranpaistajiin! Laavulla viriteltiin uudestaan juuri sammunut nuotio ja porukkaa tuli paikalle lisääkin evästelemään ja nauttimaan kivasta ilmasta. Kävelymatkaa parkkipaikalta laavulta tulee parisen kilometriä, jonka Helmi jaksoi reippaasti kävellä, kun perillä palkintona odotti makkaraa, pullaa ja mehua. Rintareppuilijat torkkuivat, ihastelivat maisemia ja osallistuivat evästalkoisiin kallioilla istuskellen ja konttaillen. Siisti puucee löytyy laavun takaa, polttopuut tulee kantaa mukanaan vajasta, joka löytyy alempaa reitiltä, ennen portaita.

Tällä kertaa palattiin samoja jälkiä takaisin autolle, vaikka pienen rinkulareitinkin voisi siellä kiertää. Seuraavan kerran lienee myös syytä ottaa mukaan Kaarinan Alppilan suunnistuskartta ja etsiä paikalta kiintorasteja!

Radek sai retkestä aikaan pienen, kivan videonkin:

Mentiin mehtään!

/ minna / Jätä kommentti

DSC03140-2Tästähän onkin jo tovin aikaa puhuttu, ja ajatuksen tasolla suunniteltu jo ainakin viime kesästä lähtien. Nyt otimme kalenterit esiin ja löysimme kaikille sopivan lauantain! Pakkasimme muksut, yhden miehen ja yhden ystävänkin autoihin, evästä ja vaippoja (just ja just tarpeeksi) reppuihin ja hurautimme Kuhankuonolle, eli Kurjenrahkan kansallispuistoon Pöytyälle. Ennen lapsia ollaan siellä joskus käytykin kävelemässä ja paistamassa makkaraa, joten hyvillä mielin uskaltauduimme pienten kanssa nyt matkaan (siis Maria 1 v 2 kk ja Helmi 1 v 9 kk). Noinkin läheltä Turkua löytyy noin mahtava paikka!

IMG_5487Ilma mitä mainioin, ja niin, no eipä oltu yksin. Ei päästy kilometriä kauemmas kun oli jo laskettava typykät kantorepuista pois, kun ympärillä huusi muhkeat mustikat ja pulleat puolukat: poimikaa meidät, viekää meidät kotiinne täältä! Helmi mustikkalinjalla, Maria puolukoiden perässä, ja me vanhemmat hehkutellen ”miten näitä on näin paljon, eikä kukaan oo poiminu”! Pikkuämpäreihin saatiinkin pian täytettä, samalla kun maisteliin ja haisteltiin luontoa, ja nautittiin raittiista ilmasta.

Kohta mahojen kurniessa spurtattiin pikkupätkä kävelyä Kurjenpesälle Savojärven rantaan. Oli tosiaan muitakin liikkeellä, joten olipa helppo kaivella makkarat repuista kun oli hyvät hiillokset jo valmiina odottamassa. Kurjenpesän luontotuvallehan muuten pääsee myös esteettömästi pyörien päällä, kun ajaa auton lähelle (viitoitus siitä ison tien parkkikselta vaan on puutteellinen). Pihapiirissä pääsee liikkumaan, ja jopa alas rantaan on leveä väylä, samoin kuin Karpalopolun alkuosaan suon laitaan. On paljon taukopaikkapöytiä, siisti ympäristö ja huussit, ja vesijohtokin, josta saatiin juomapullot täytettyä. Eväsleivät ja makkarat maistui, niinkuin aina ulkosalla.

Hyvä ruoka, vielä parempi mieli, ja jäseniinhän se valuu ainaki noilla pikkuihmisillä. Kohta olivat manducoissaan unessa molemmat! Maria kiskaisi täysimittaiset päiväunet 1,5 tuntia Manducassa, mikä teki pienen kanssa liikkumisesta kyllä mukavaa. Kierrettiin Savojärveä ympäri, jonne siis sitten viime näkemän on laajennettu kävelyreittiä. Hieno järvimaisema ja paljon taukopaikkoja. Kahvihammasta pakotti reilun tunnin päästä vanhemmilla ja ainakin toinen reppuilijoista kyllästyi kyyditykseen – eli tauon paikka! Termarikahvit, lisää evästä, käpyjen järveenheittelyä ja 4 x vaipanvaihto 10 minuutin sisään!!! Lisää mustikoita ja maaperään tutustumista ennen kuin otettiin loppurutistus takasin autolle. Pari suppilovahveroakin ehkä havaittiin matkalla, muttei kerrota kellekään… 😉 Mittariin keräänty reilut 8 km, joka rapakunnolla ja reiluilla 10 kilon selkäpainoilla (ja marjastuskyykyillä) tuntu ihan just sopivalta liikuntasuoritukselta!

Muutaman vinkki laitetaan retkestä itselle takaraivoon noin niinkun mennään-lasten-kanssa-vinkkelistä:

  1. Varaa riittävästi evästä.
    Kotamäen poppoon evästys oli seuraava:
  • 1 paketti makkaraa (Huiluntuhti)
  • Marialle lounaaksi yhden munan munakas ja välipalaksi kirsikkatomaattia ja leipää
  • Molemmille aikuisille 1 kpl Sunnuntai gluteeniton kaurasämpylä täytettynä (Petterillä metukkatäyte, Annalla juusto + salaatti)
  • 1 levy Maraboun tummaa suklaata
  • Termarillinen kahvia
  • 1,5 l vesipullo

    Meillä Kotamäen perheellä eväspolitiikka teki tiukkaa; Maria söi suunniteltua enemmän, jo ensimmäisellä tauolla kiskaisi oman leivän, munakkaan ja äitin leivästä puolet. Ja tietenkin määrä X mustikoita ja karpaloita. Onneksi oli makkaraa – äitille siis. Välipalaksi upposi loput äidin leivästä ja sitten mentiinki jo muiden eväille! Kun kotiin päästiin, riitti ruokahalua vaikka muille jakaa! 😀

  • Kerrospukeutuminen on jees! Päivä oli huikean lämmin – 18C oli mittarissa kun lähdimme kotiin. Marialle oli oiva asustus ulkoilupuku, jonka alla oli body ja sukkahousut sekä puuvillapipo. Hiki ei tullut, mutta ei palellutkaan.
  • Hyvät kengät! Meidän valitsemallamme reitillä Kuhankuonolla pärjäsi hyvin lenkkareilla – reitti on helppokulkuista ja sisälsi paljon hyväkuntoisia pitkospuita.

Lisätietoa: http://www.kuhankuono.fi/ ja http://www.luontoon.fi/kurjenrahka

kuhankuono-0002

Valmiina lähtöön!

 

kuhankuono-0004

Mustikoita…

 

kuhankuono-0006

ja puolukoita…

 

kuhankuono-0007

Väsyneet kyytiläiset ja iloiset kuljettajat.

 

 

DSC03146-2

Kahvitauon paikka!

 

kuhankuono-0013

Minä ite kävelen!

MARJOJA, marjoja, MARJOJA

/ ihtetehtiin / Jätä kommentti

DSCF3132Olisiko tässä oikea aihe aloittaa blogistelu. Marjastuksessa kun tiivistyy yhteen ekologisuus, hyötykeräily, itsetekemisen ilo, terveys ja arjen säästö!

Onpa vaan mahtava fiilis kun oksennustaudin ja väsymyksen jälkeen elämä pikkuhiljaa voittaa, elokuun aurinko vielä yllättävästi lämmittää jopa täällä mummulan pohjoisilla leveyksillä ja jaksaa laittaa vaelluskengät jalkaan, marjastushuivin päähän, sääskivoidetta ranteisiin ja suunnata nokan kohti lähimmäistä METSÄÄ. Jou-jou-jou! Siinä on aina oma jännitysmomenttinsa etsiä sopiva paikka (lähinnä koluta vanhat tutut paikat), pelätä pahinta ja toivoa parasta, josko sato olisi kohtuullinen, tai ehkä jopa hyvä, parhaimmassa tapauksessa loistava. Sitten kun haahuilun jälkeen, ja jo pienen epätoivon huokailun jälkeen, löytyy mätäs, jossa on sekä isoja, että kuivia, että meheviä, että maukkaita sinisiä mollukoita, hymy venyy korvasta toiseen ja saa hyrähtää: niitä on. Tänäkin vuonna. Aamupuuroon, jogurttiin, mustikkapiirakkaan, muffinsseihin. C-vitamiinia, makua ja hyvää mieltä talven varalle pakastimeen!

Marjastus, jos mikä on terapeuttista. Metsä on niin paras paikka rentoutua, hengittää, kuunnella ja katsella. En väitä osaavani tunnistaa lintuja, kasveja, sieniä, hyönteisiä tai muutakaan eloperäistä juuri minkään vertaa. Noh, tunnistan variksenmarjan ja jopa juolukan mustikasta, lillukan puolukasta ja tatin kärpässienestä, mutta yksinkertaisesti nautin siitä, että on vaan rauhallista. Ja marjastamisessa on se mahtava hyödyllinen plussa, että siitä saa ilmaiseksi superfoodia pakkaseen. Ei tarvi välttämättä patikoida mihinkään erämaahan saakka, jotta voi istahtaa mättäälle, palkkioksi juoda termarista kahvia ja syödä eväsleipiä. Ruoka maistuu niin paljon paremmalle ulkona, ja vielä paremmalle metsässä.

Löytyipä mustikoiden lisäksi tänään vakkaripaikasta metsämansikoitakin, ja vielä niin paljon, että melkeen päätä huimasi, korvissa soi ja nenäontelot valloitti aivan huumaava tuoksu. Kyllä on Helmin kelvannu vedellä aamupuuroja nassuun kunnon särpimillä, ja mummun tekemään suklaa-mantelikakkuun saatiin kunnon täyte!

Aamuvuorossa poimin siis mustikoita, vajaa puoliämpäriä käsin poimittuna (mutta tärkeimpänä saldona tieto, että niitä on!) ja iltavuorossa vielä äitin kanssa noukittiin mansikoita tuolta Itäkoskelta pari ämpärillistä. Huomenna iskän kanssa vattumaastoja tutkimaan. Tää on sitä laatuaikaa vanhempien kanssa 🙂

Minna

Maistui Helmillekin.

Maistui Helmillekin.

”Ihte hain mehtästä.”

Tästä en voi ottaa kunniaa, kun oli mummun&papan poimimia. Eipä ole joka aamupalalla tämmösiä puuron kyytimiehiä; hilloja, mustikoita, mansikoita ja viherherukoita. Ja kun ei kahvi nyt maistu, niin herkuttelinpa Oulun Kofeiinikomppanian mulperi-meloniteellä.

Tästä en voi ottaa kunniaa, kun oli mummun&papan poimimia. Eipä ole joka aamupalalla tämmösiä puuron kyytimiehiä; hilloja, mustikoita, mansikoita ja viherherukoita. Ja kun ei kahvi nyt maistu, niin herkuttelinpa Oulun Kofeiinikomppanian mulperi-meloniteellä.