Laku-sitruuna-mansikkabrita

En edes muista koska oisin viimeksi tehny perinteisen kermakerroskakun. Teen aina rutainatortun. Se on vaan niin hyvää.

Nyt uudella twistillä, eli lemon curdilla, tuoreilla mansikoilla ja lakritsijauheella. Tätä nautittiin taloyhtiön lasten pihajuhlissa 🙂

Pohja:
3 keltuaista
1,5 dl sokeria
2,5 dl gluteenitonta jauhoseosta (yleensä käytän Semperin Fin Mixiä josta n. 0,5 dl korvaan kaurajauholla)
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
0,5 dl maitoa
125 g margariinia sulatettuna

Marenki:
3 valkuaista
2,5 dl sokeria
vajaa desi mantelilastuja

Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan vuorotellen maidon ja sulatetun margariinin kanssa. Levitä uunipellille leivinpaperin päälle. Vatkaa marenkiin valkuaisia ja lisää sokeri vähän kerrallaan kunnes marenki on jähmeää ja paksua. Levitä marenki pohjan päälle varovasti ja ripottele päälle mantelilastut. Paista koko komeutta 175 asteessa n. 25 minuuttia. Anna jäähtyä kunnolla ennen kuin siirrät mihinkään!

Paiston aikana tein lemon curdin eli sitruunatahnan (Kaarina Roinisen ohje muunnettuna gluteenittomaksi):

1,5 dl vettä
1,5 dl sokeria
3 rkl gluteenitonta jauhoseosta
3 keltuaista
1 sitruunan mehu
2 tl sitruunan kuorta raastettuna

Mittaa kaikki ainekset kattilaan ja kuumenna koko ajan sekoittaen. Keitä niin kauan, että seos sakenee ja anna sitten jäähtyä hetken.

Vatkasin täytteeseen lisäksi 2 dl vispikermaa ja lisäsin puoli purkkia rahkaa. Sokeria laitoin vain ripauksen, sillä sitruunatahna ja itse kakkupohja on tosi makeita.

Kakkupohja siis kahtia (tai tässä tapauksessa neljään osaan, kuin tein puolet ilman lakritsijauhetta). Pohjan päälle sitruunatahnaa, kermaa, lakritsijauhetta, ja tuoreita mansikoita viipaleina. Toinen pala pohjaa päälle ja koristeeksi lisää mansikoita ja lakritsijauhetta!

Lasten pihajuhlat

Meillä on nyt niiiiiin hieno taloyhtiön piha ja yhteinen leikkipaikka. Vanha alkuperäinen puinen ”liukumäki” kahdeksankymmentäluvulta löysi uuden kodin roskalavaryhmän kautta, talkoohengessä hiekkalaatikon luurankokin kaivettiin ylös, keinua ja penkkejä maalattiin ja yleisilmettä parannettiin siistimällä puustoa ja haravoimalla roskia. Raision kaupungin nuorten työpajalta tilattiin mittatilaustyönä tehty leikkimökki, jonka lisäksi hommattiin uusi hiekkalaatikko ja tuunattiin pari muutakin yksityiskohtaa.  Tyhjemmästäkin nyt voi syyn nyhjästä, eli uudistuneen leikkipaikan kunniaksi päätettiin järjestää PIHAJUHLAT!

Nyyttärimeiningillä koristeltiin piha ja katettiin pöytään kahvia, teetä ja monenlaista pientä purtavaa kaikille naapureille. Tekasin tutun ja turvallisen Brita-kakun uudella twistillä, eli lemon curdilla ja lakritsijauheella.

Ohjelmaakin oli. Ensin tietysti kuplivaa laseihin ja puhe – tosin sen (5-vuotiaalle) esittäjälle iski ihan viime hetkellä ramppikuume, mutta muut pelastivat tilanteen :). Siitä oli pakko yhteistuumin siirtyä nauttimaan hetkeksi herkkupöydän antimista, sillä keskittyminen ohjeiden kuunteluun on 3-8 -vuotiailla olematonta, jos vieressä on PILLITIKKAREITA! Jee!

Sopivassa sokerinousuhumalassa aloitettiin olympialaiset:

  • Käpyjen keräys ämpäreihin, aikaa 2 minuuttia. Eniten käpyjä, eniten pisteitä.
  • Käpyjen heitto. Jokaisella 5 yritystä=5 käpyä, isommista ämpäreistä vähemmän pisteitä ja pienemmistä enemmän.
  • Kananmunan kuljetus (pienemmillä lusikka kädessä ja isommilla suussa). Viimeistään tässä vaiheessa lopetettiin pisteiden laskeminen, sillä KAIKKI ovat voittajia!
  • Temppurata, jossa mm. käpyjen heitto leikkimökin ikkuna-aukosta sisään, yhdellä jalalla hyppiminen laattoja pitkin, penkille nousu, hyppy alas, juoksua pihamaalle piirrettyä mutkittelevaa viivaa pitkin, lasten krokettipelillä yhden pallon lyönti, laudanpätkistä kasattu tasapainottelurata, halkojen yli loikkiminen ja mölkkykeilaus jalkapallolla.
  • Aarteenmetsästys kartan kanssa. Piirsin vapaalla kädellä (mittasuhteet vähän mitä sattuun) kartan meidän piha-alueesta, johon merkkasin piilopaikat ja kävin jo aamulla piilottamassa suklaakultarahat (aivan into pinkeenä – myönnän!). Aarteenetsintä osoittautuikin aika haastavaksi, varsinkin kun 3,5-vuotiailla ei vielä ole kovinkaan hyvää kykyä hahmottaa karttaa ja viisivuotiaalla kiire löytää suklaat HETI ;). 8-vuotiaalle tämä oli jo ihan sopiva haaste, mutta olisi kyllä pitänyt jättää kolikot selkeämmin näkyville, eikä piilottaa ränniin, penkin alle, halkopinon koloon ja ihan puskan keskelle. Noh, lopulta tästä tuli ihan kiva ”lapsi-aikuinen -aktiviteetti”.

Kiva oli ilta, ja uni maistui varmasti kaikille. Kultarahoja taisi löytyä vielä seuraavanakin päivänä… 😉

Sunnuntairetkellä Vaarniemessä

Aivan mahtava paikka! Bongattiin tämä hyvän ystävän kanssa jo viime syksynä retkipaikka.fi:stä, kun ajateltiin, että googletetaampa retkeilypaikkoja lähempää kuin Kuhankuonolta Yläneeltä (-ihana paikka sekin). Syksyn väriloistossa alkumatka oli mukavaa tasaista tallustelua, puiden ihailua ja kasvien tunnistusta. Sitä samaa se oli kyllä nytkin, kukkien nuuskimista, kivien keräilyä ja lampaiden laskemista :). Porukassamme reippaili tällä kertaa 4 aikuista ja 3 pientä sankaria (3,5 v, 1 v 4 kk ja 9 kk).

(Tuosta retkipaikan linkistä kannattaa muuten lukea lyhyttä kuvausta paikasta ja ihailla hienoja kuvia.)

Sitten syksyn oli jyrkemmälle kohtaa reittiä nyt rakennettu komeat portaat, mikä helpotti 3,5-vuotiaan kulkua ja manduca-kantajienkin käpystelyä (vaunuilla kallioille ei ole asiaa). Mutta toisaalta kantojen, kivien ja juurien yli tarpominen kävi edellisellä kerralla seikkailusta…!

Sykkeet saatiin nousemaan harppomalla lukematon määrä juuri niitä portaita polttopuut kourassamme ja eväät repussa. Lintutornista saatiin ihastella komeita maisemia Turun ja Kaarinan suuntaan, sekä merelle. Laavulla edellisen yön yöpyneet väittivät kuulleensa karhun (?!?), mikä lisäsi seikkailun tunnetta pieniin (ja isoihinkin) makkaranpaistajiin! Laavulla viriteltiin uudestaan juuri sammunut nuotio ja porukkaa tuli paikalle lisääkin evästelemään ja nauttimaan kivasta ilmasta. Kävelymatkaa parkkipaikalta laavulta tulee parisen kilometriä, jonka Helmi jaksoi reippaasti kävellä, kun perillä palkintona odotti makkaraa, pullaa ja mehua. Rintareppuilijat torkkuivat, ihastelivat maisemia ja osallistuivat evästalkoisiin kallioilla istuskellen ja konttaillen. Siisti puucee löytyy laavun takaa, polttopuut tulee kantaa mukanaan vajasta, joka löytyy alempaa reitiltä, ennen portaita.

Tällä kertaa palattiin samoja jälkiä takaisin autolle, vaikka pienen rinkulareitinkin voisi siellä kiertää. Seuraavan kerran lienee myös syytä ottaa mukaan Kaarinan Alppilan suunnistuskartta ja etsiä paikalta kiintorasteja!

Radek sai retkestä aikaan pienen, kivan videonkin:

Gluteenittomia jauhoseoskokeiluja

Ruokavajakkien iloksi kauppojen hyllyiltä löytyy melkein päivittäin uusia tuotteita erikoisruokavalioille. Onni on myös ollut huomata, että varsinkin isommat marketit ovat koonneet kyseiset tuotteet omaksi osastokseen, jolloin on helppo silmäillä tarjontaa, eikä ravata ympäri kauppaa osastolta toiselle ja paneutua tuoteselostuksiin. Itseä luonnollisesti kiinnostaa gluteeniton tarjonta, ja uutuuksia bongaan kauppojen lisäksi seuraamalla mm. Keliakia-lehteä ja Glu.fi -facebook sivustoa. On ollut kiva huomata, että Lidl-ketju on nyt ottanut valikoimiinsa gluteenittomia tuotteita. Enää ei tarvi lähteä hakemaan sitä kauraryynipakettia viereisestä marketista 🙂

Olen itse ollut huono ostamaan valmisjauhoseoksia, osittain hinnan vuoksi. Nyt on kuitenkin viime aikoina tullut testattua muutamaakin sorttia.

Viime syksynä omenoiden sesonkiaikaan tein OMENAPIIRAKAN Vuohelan Herkun/Farina piirakkapohjaseoksesta. Koostumus oli oikein hyvä, mehevä ja kasassa pysyvä. Mutta pyöreään vuokaan tehdessä minun makuun pohjaa oli liikaa täytteeseen nähden (olisi pitänyt laittaa rutkasti enemmän OMENAA ja rahkaa ja tehdä irtopohjavuokaan).

dscf4699

dscf4728

Muutamaan otteeseen on kokeiltu myös Vuohelan Herkun/Farina pulla- ja munkkiseosta. Munkeista tuli aivan mahtavia (kiitos Susanna) ja niitä on tehty pariinkin otteeseen, myös vapun jälkeen…!

Lapsille PIKKUmunkkeja, saa syödä monta 😉

Samaisen jauhoseoksen korvapuusteista saatiin ystävän kanssa aikaan superpieniä, mutta maukkaita. Ja uudella testikierroksella pyöreät pullatkin jalostuivat oikein muheviksi ja koossapysyviksi!

Leipäosastolta olen jo usein tehnyt Semperin Grov Mixillä vuokaleipää, joka on ihan ok. Ohje on helppo: 4 dl kädenlämpöistä nestettä, 0,5 dl öljyä, suolaa (ja yrttimaustetta), 50 g hiivaa ja yksi paketti Grov mixiä. Liota hiiva nesteeseen ja lisää mausteet ja jauhot. Vatkaa sähkövatkaimen kiemuroilla sen aikaa kun jaksat ja laita öljyttyyn vuokaan nousemaan n. 20 minuutiksi. Paista 225 asteessa n. 30 minuuttia.

Nyt testasin myös Lidlin tumman jauhoseoksen ja hyvä tuli siitäkin 🙂

dscf4737

dscf4741

Vuohelan Herkun pizzapohjaseos onkin testattu jo aiemmin onnistuneesti.

Ja aina voi tehä ihte… 😉

Tuoreena ja uunin lämpimänä leipä on aina ihan parasta! Loput kannattaa siivuttaa ja laittaa saman tien pakastimeen. Gluteenittomalla leivällä on taipumus kuivahtaa todella nopeasti. Leivänpaahtimessa siivuja voi ”virittää”, mutta muistathan, että keliaakikon leipiä ei sitten voi paahtaa samassa paahtimessa normileipien kanssa. Kuten ei myöskään voi tarjota samoja voita/levitteitä, joista on voideltu normileipiä. Leikkuulaudatkin ja tarjoiluastiat on muruvaaran takia oltava keliaakikoille omat!

Onneksi on keksitty paahdinpussit 🙂 Minä yleensä sulatan viipaloidut leivät paahtimessa (pussissa), kun mikro ei oikein kohtele leipiä hyvin ja harvoin olisin ennakoinut ja ottanut leivän sulamaan ennen kuin nälkä iskee…

Itsenäisyyspäivän ruokajuhlaa

Heitin viime viikolla ilmaan ajatuksen kolmen ruokalajin kynttiläillallisesta kotioloissa ystäväperheen kanssa itsenäisyyspäivän kunniaksi. Jotenkin liian harvoin tuntuu olevan ”aihetta” sellaisen värkkäämiseen, eikä sitä oikeen itse ja yksin jaksakaan…

dscf5821

Noh, kolmen alle 4-vuotiaan kanssa se ehkä kuulostikin toiveajattelulta, ainakin ajatus ”rauhallisesta”, ”tunnelmallisesta ruokailusta viinilasin kera” … Mutta hyvinhän kaikki meni! Välillä tissitettiin ja nukutettiin pienimpiä, luettiin satukirjoja isommalle ja ehkä pikkusen lahjottiinkin jäätelöön vedoten 😉 Yhdessä kokaten tulee jotenkin vaivattomasti valmista, eikä kenelläkään ole ravintolatason odotuksia.

Vaikka sellaisia lopulta saatiinkin. Siis ravintolatason tuotoksia!

Ruuanlaittoruokana ja energianlähteenä otettiin ensialkuun kaffet ja eilisen jätskitehtailun sivutuotoksena syntyneet kanelimarengit.

dscf5777

Kolmen tunnin kokkauksen tuloksena alkuruoaksi syötiin valkosipulikeittoa juureslastuilla, leivän kera. Maku.fi –ohjetta seurasin harvinaisen tarkasti tällä kertaa, ja joskin ensialkuun keiton maku tuntui pikkusen erikoiselta, niin herkullista oli. Eikä mitenkään liian valkosipulista, vaikka siihen VIISI kokonaista valkosipulia upposikin!

dscf5781

dscf5787

dscf5800

Pääruoaksi valmistui possupaisti kastanjoilla ja karamellisoiduilla (ei palaneilla!) sipuleilla. Lisäksi takuuhyvät uunijuurekset, sekä raikas viher-fetasalaatti. Kaikki suli suussa…

dscf5809

dscf5824

dscf5834

dscf5833

Viiniäkin saatiin, alkoholittomana. Eipä tuo mitään mullistavan makuista ollut, mutta jostain syystä nimenomaan se viinilasi tuntuu tuovan juhlan tuntua, vaikka siitä joisi hanavettä tai soda streamia.

Hetki ruoan sulattelun jälkeen otettiin vielä jälkkärit päälle, eli kotitekoista jätskiä ja marjasorbettia.

dscf5835

dscf5842

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Juustokakku (maidoton, kananmunaton, gluteeniton)

Pohja:
200 g gluteenittomia, maidottomia keksejä (käytin Semperin Kola-keksejä + kaksi riisikakkua)
0,5 dl soijamaitoa/jogurttia
0,5 dl sulatettua maidotonta margariinia tai rypsiöljyä

Täyte:
1 prk Tofutti -soija”tuorejuustoa”
1,5 prk soijajogurttia (750 g)
1,5 dl tomusokeria
3 rkl perunajauhoja
1 sitruunan raastettu kuori
0,5 sitruunan mehu

Kiille:
200 g pakastevadelmia (+ pari rkl vettä)
0,5 dl sokeria
3 liivatelehteä

Murskaa keksit ja sekoita maidon ja rasvan kanssa. Levitä seos irtopohjavuoan pohjalle.
Pehmennä Tofutti ”tuorejuusto” kulhossa sekoittaen ja lisää sitten muut ainekset. Levitä täyte keksipohjan päälle, ja paista uunissa 175 asteessa 20 minuuttia. Laske sitten lämpöä 150 asteeseen ja paista vielä 20 minuuttia. Anna jäähtyä.
Valmista kiille, eli laita liivatelehdet kylmään veteen pehmenemään n. 5 minuutiksi. Kiehauta  vadelmat ja vesi sokerin kanssa. Purista ylimääräiset vedet liivatelehdistä ja lisää sekoittaen kuumaan nesteeseen. Kaada kiille kakun päälle ja tasoita nopeasti. Anna jäähtyä pari tuntia jääkaapissa ennen tarjoamista.

DSCF0968

Pinaattiletut ja bataattimuusi hunajapuolukoilla (maidoton, gluteeniton, kananmunaton)

PinaattiletutPinaattiletut ja bataattimuusi hunaja-puolukoillla

Pinaattiletut ovat meidän Maria-taaperon suursuokki (tai no, mikä ei olisi…) ja eipä ne kyllä meiltä aikuisiltakaan kauaa jääkaapissa säily.  Kauan kesti testikeittössämme löytää resepti, jolla pinaattiletut onnistuisivat Petterin gluteenittomaan, maidottomaan ja kananmunattomaan ruokavalioon, mutta tuskartelu palkittiin viimein ja nämä letut uppoavat mieheen kyllä hyvällä ruokahalulla.

Bataattimuusi haastaa makeudellaan kivasti pinaattia ja kirpsakat hunaja-puolukat uppoavat meillä paremmin kuin sokerinen puolukkahillo. Ikiomaan annokseeni murensin letun sisään hiukan feta-juustoa, mikä toi annokseen hiukan lisää suolaisuutta.

Pinaattiletut

1pss pakastepinaattia
6 dl kauramaitoa
2,5 dl Provena kaurajauhoa
2,5 rkl  No Egg kananmunankorviketta
3 rkl vettä
1 tl suolaa

Sulata pinaatti. Mittaa kauramaito kulhoon ja sekoita joukkoon kaurajauhot sekä pinaatti. Sekoita pienessä kulhossa tai vaikka mukissa vesi ja kananmunankorvike keskenään. Lisää seos taikinaan sekoita varovasti, mutta kuitenkin niin, että vaahto sekoittuu taikinaan. Lopuksi lisää suola. Anna taikinan turvota n. 30 minuuttia.

Kun taikina on turvonnut, kuumenna paistinpannu ja aloita lettujen paisto. Itse käytän useimmiten juoksevaa Floraa paistamiseen. Ensimmäinen lettu kosahtaa yleensä aina, mutta toisen jälkeen jo näet, tarvitseeko taikina lisää jauhoa tai tilkan maitoa. Muista kuitenkin, että paistamisessa maltti on valttia: itselläni ainakin on paistinpannu, jonka kanssa täytyy jaksaa odottaa riittävästi, jotta letuista tulee rapsakoita, eivätkä jää sisältä raa’aksi. Liian usein on käynyt niin, että lisäilen jauhoja, maitoa ja korviketta kun tuntuu ettei onnistu, mutta sitten muistan, että kannattaa vain odottaa 🙂 Siispä lettujen kanssa kannattaa aloittaa hyvissä ajoin, ennen kuin nälkäkertoimet yltävät liian korkealle…

Bataattimuusi

1-1,5 kpl Bataattia
0,5-1 prk Planti Kaurakermaa
suolaa
valkopippuria

Keitä bataatti kypsäksi ja mausta keittovaiheessa vesi suolalla. Valuta keitinvesi kulhoon ja soseuta bataatti. Jos soseuttaminen ei onnistu ”kuivalla” bataatilla, lisää loraus keitinvettä. Lämmitä ruokakerma ja lisää muusin joukkoon. Kerman määrä riippuu siitä, minkä verran bataattia sinulla on ja toisaalta kuinka löysästä muusista pidät. Mausta muusi suolalla ja valkopippurilla – tarvittaessa.

Hunaja-puolukat

Pakastettuja, hiukan kohmeisia puolukoita
Juoksevaa hunajaa

Perinteisen puolukkahillon sijaan käytämme lähes aina hunajapuolukoita. Kohmeisiin puolukoihin sekoitetaan juoksevaa hunajaa ja tarjoillaan pinaattilettujen kanssa.

Ja eiku syömään! 🙂

Lohimedaljongit voi-sitruunakastikkeella ja uunijuurekset (gluteeniton, kananmunaton, mahd.maidoton)

3-4 annosta

Medaljonkeja tulee paistettua aika useinkin, ja yleensä teen jonku jogurtti-tilli-suolakurkku -kastikkeen, mutta nyt päätin kokeilla vähän jotain muuta ja kastike sai hyvän vastaanoton 🙂 Paitsi että Helmi ei kyllä syöny yhtään, mutta onkin ollu kipeenä…

Kalaan:

tilkka öljyä paistamiseen
750 g lohifile
sitruunapippuria, suolaa
1 sitruuna
50 g voita (tai maidotonta margariinia)
1 tl sokeria tai hunajaa
1 tl tilliä

Uunijuureksiin:

1 pieni bataatti
3 porkkanaa
4 perunaa
3 punajuurta
3 valkosipulin kynttä murskattuna
0,5 dl oliiviöljyä
reilu rkl hunajaa
suolaa ja pippuria
(1 rkl raastettua inkivääriä)

Valmista ensin juurekset pilkkomalla ne suurin piirtein yhtä isoiksi paloiksi (perunat kypsyy nopeammin, eli voi jättää isommiksi) ja levitä uuninpellille tai vuokaan. Sekoita mausteet, öljy, hunaja ja valkosipulisilppu ja sekoita juureksiin. Paista 200-225 asteessa puolisen tuntia, riippuen palojen koosta ja siitä onko ne pienemmässä uunivuoassa paksulti vai laajalla pellillä ohuena kerroksena. Voit sekoittaa ja käännellä välillä.

Leikkaa lohi medaljongeiksi ja mausta suolalla ja sitruunapippurilla. Paista öljyssä molemmin puolin ja nosta sitten jo valmiiksi lautasille. Lisää pannuun voi, sitruunamehu, sokeri/hunaja ja tilli ja halutessa suolaa ja lisää pippuria. Kiehauta nopeasti ja kaada lohipalojen päälle. Voit myös nostaa kalat vielä takaisin pannulle kastikkeeseen muhimaan, jos et ihan heti tarjoile.

Lisänä hamparibuffetistakin tuttu coleslaw.

DSCF6997

Lohikeitto – esivalmisteltua ei-niin-onnistuneesti…

Satuinkohan mainitsemaan ihan just edellisessä postauksessa, että alan oppia esivalmistelun kikkoja arkikokkauksessa. Noh, eipä aina onnistu yksinkertainenkaan suunnitelma…

Toissailtana pilkoin kattilaan keittoainekset valmiiksi ja nostin pakasteesta sulamaan lohipaloja (ostan aina tarjouksesta isomman fileen kerrallaan ja pakastan osan siitä juuri tällaisia hetkiä varten). Annoin miehelle ohjeen nostaa kattilan liedelle noin puoleksi tunniksi porisemaan, kunnes vihannekset on kypsiä, ja lisäämään lopuksi kalan, joka odottaa siinä ihan keittokattilan vieressä jääkaapissa…

DSCF6797

Noh, töistä tullessani mies teki juuri lähtöä iltavuoroonsa ja minä löysin lohipalat edelleen jääkaapista ja puoliksi syödyn keiton hellalta… Hölmistynyt ilme paljasti, että hän oli rekisteröinyt ohjeistuksesta vain sen ”puoli tuntia kattila liedellä”… Ihmettelikin, että olipa köykäistä keittoa, oli pitänyt ihan reilusti lisätä suolaa ja pippuria mausteeksi… No, me Helmin kans syötiin sitten TOSI kalaisaa lohisoppaa, ja hyvää oli!

LOHIKEITTO (4 annosta)

6 kiinteää perunaa
2-3 porkkanaa
puolikas purjo
3-4 rkl kalafondia (en ole löytänyt kalaliemikuutiota, jossa EI lukisi ”saattaa sisältää vehnää…”)
300-400 g lohta kuutioina
4-5 mauste- tai mustapippuria
2 tl kuivattua tilliä
(suolaa tarvittaessa)

Kuori ja pilko kasvikset, porkkanat mielellään vähän pienemmäksi kuin perunat, sillä ne kypsyvät hitaammin. VINKKI! Itse ostan torilta kerralla isomman satsin purjoa (usein saa eurolla 2 tai 3) ja pilkon valmiiksi pusseihin pakasteeseen. Sieltä on helppo ottaa keittoihin, salaatteihin, patoihin ja paistoksiin pikkusen kerrallaan, kun harvoin tulee kokonaista purjoa kerralla käytettyä.
Laita kasvikset kattilaan yhdessä mausteiden  ja fondin kera, ja anna kiehua parikymmentä minuuttia, kunnes vihannekset ovat miltei kypsiä. Lisää lohi ja kiehauta, kunnes kalat ovat kypsiä. Tarkista maku (voit myös lisätä lorauksen kermaa, tuoretta tilliä tai vaikka pakatepinaattia) ja nauti!

Oiva resepti esivalmistelluihin ruokiin on myös tämä mausteinen kookos-linssipata, josta ei lohi voi unohtua…

Äitien (vapaa)päivä

DSCF6574Jo sillon kun me alettiin perustamaan blogia, suunniteltiin, että pidetään ompelupäivä, jossa tehtäisiin essut meille – pitäähän ne vermeet olla kohillaan. Kankaatkin oli valikoitu jo aikoja sitten kuvaviestien voimalla, mutta hetkihän siinä heilahti ennen kun päivä saatiin oikiasti toteutettua, sillä jos ei muuta niin joku oli töissä, reissussa tai kipiänä. Ja vielä edeltävänä iltana piti ainakin toisessa taloudessa kajauttaa ilimoille se kymmenes muistutus että ”teillähän oli se isin ja tyttären päivä, muistatkos?! Huomenna on äitin oma päivä!”.

Mutta viimen se onnistu! Meidän molempien ajatus taisi mennä kutakuinkin näin: ”Aloitetaan reippaasti siinä kymmenen pintaan, tehdään jokin ruokaisa nopea salaatti ja leikellään rauhassa kankaan palat ja surruutellaan siinä näppärästi koneella. Oltaisko otettu nyt viimein ne yhteiskuvatkin? No, ehkä paremmalla ajalla ne kuitenkin…”

Aikatauluhan on lapsiperheessä aina suhteellista, joten eipä tämä(kään) päivä ollut poikkeus. Orastava tahtoikä veti 1,5 vuotiaan Marian ensin veteläksi eteisen lattialle (isi ja tytär oli tarkoitus heittää näppärästi keskustaan samalla kun pikapikaa piipahdetaan torilla). Kun sitten koko talvinen garderobi oli ahdettu päälle, sulokkaat aromit kantautuivat niskan ja lahkeen kautta pakottaen vaihtamaan koko sisimmän vartalonsuojakerroksen.  Kun viimein isit ja tyttäret oli saatettu omiin askareisiinsa ja me äidit pääsimme vauhtiin, suuntasimme luonnollisesti Turun kauppatorin antimista nauttimaan – olihan jossain kohtaa menumme pikaisesta salaatista täydentynyt kasvissosekeitoksi, pataleiväksi sekä suklaa-lakujälkkäriksi. Ai niin, ja sitten pikainen piipahdus kaupassa samalla ja SITTEN kohti keittiötä ja ompeluhetkeä!

Päätettiin kuitenkin ensin laittaa ruoka aluille ennen ompelua.  Mutta ennen kuin päästäisiin vauhtiin, totta kai piti keittää kunnon kahavit – ja ei muuta kuin espressot kehiin ja maito lämpenemään, suklaata vähän kylkeen!

DSCF6557Sitten tartuttiin kauhoihin ja kattiloihin, testailtiin ja maisteltiin. Ensimmäiseksi uuniin meni pataleipä, joka oli yön yli saanut muhia. Pataleivän ainekset siis sekoitetaan illalla ja ne saavat olla huoneen lämmössä kelmun alla 12-16 tuntia. Sen jälkeen uuniin ja tuore leipä on valmista tunnissa! (Joskin tässä kohtaa jo kerrottakoon, että kannellinen kulho EI ole sama asia kuin että lasikulhon päälle laittaisi kelmu. Sen kertoi keittiössä leijaleva hiivan tuoksu sekä valmiin leivän hiivainen sivumaku).

DSCF6591Kasvissosekeittoon laitoimme oikeastaan vähän kaikkea, mitä kaapeista (ja torilta)
löytyi. Siinä keittiössä kohkatessa kannattaa muistaa tarkistaa onko jokin levy päällä vai ei. Jos sosekeiton siirtää kuumalta levyltä toiselle levylle, joka niin ikään on kuuma, voi sieltä räiskyä päälle – jopa silmäkulmaan. Mutta pienet sotasaaliit kertovat vain onnistuneista taistoista 🙂 Paahdetut siemenet olivat kyllä tosi kiva lisä keitolle!
Keiton poristessa teki Minna meidän ruokaisan salaatin! Se oli niin hyvää, että koska jämät jäivät Kotamäen perheelle, käytiin siellä lähes tulkoon tappelu siitä, kuka saa syödä loput.  Salaatissa parasta oli kaikki mehevät mausteet!

DSCF6553Samalla kun Minnan teki salaattia, Anna teki jälkiruuan – suklaa-lakritsi moussen. Varmaan jokainen vieras, joka Kotamäen perheessä on käynyt, on joskus maistanut suklaamoussea. Nyt mousseen pistettiin lisämausteeksi Smallstoresta saatavaa iki-ihanaa lakujauhetta ja kylkeen karpaloita. Jos kaipaat nopeaa ja helppoa jälkkäriä, tässä se on: sulata suklaa, vatkaa vaahdoksi soijakerma ja sekoita ne keskenään. (!).

NimetönPatojen ja kulhojen äärellä vierähtikin aika nopeasti – ja varsinainen ompelun aloitus siirtyi iltapäivän puolelle. Mallailimme hetken kankaita ja mietimme sopivaa mallia, vauhtiinkin pääsimme parin sauman verran. Tarkoitus on työstää siis essut sekä meille isoille kokeille, että usein seurassamme liikkuville pienille painoksille.

DSCF6578Ompelun lomassa ulipa Annan uusi Singer viimeinkin korkattua – ja hyvin toimi! Raskaan ompelu-urakan (ainakin 45 minuuttia) jälkeen näläkä jo kurnikin ja koska ruokaa tunnetusti meidän käsissä tulee reilummalti, saimme onneksi ystävämme Katinkin pöydän äärelle.

Päivä oli kyllä mukava, vaikka ompelu ei nyt ihan pääosassa ollutkaan. Niin ihania kun nuo pienet koheltajat onkin, täytyy sanoa, että mukavaa oli myös tehdä ruokaa (ja mitä tahansa) välillä ihan rauhassa – ajatuksella. Ainakin Annan keittiössä ruoanlaittoon osallistuu usein koko perhe, joskin juniorillamme usein on varsin innokas ote sillä seurauksella, että keittiössä lentelevät keittiövälineet ja nopeista reflekseistä huolimatta raaka-aineita päätyy muuallekin kuin niille tarkoitettuihin astioihin. Usein ruoanlaittoon liittyy myös tuskainen ”vuokaa, äiti, vuokaa” -huuto, jonka juuret taitavat juontaa jonnekin kärsimättömän ja huonosti nälkää sietävän äidin geeneihin…

Minnan keittiössä paras aika laittaa ruokaa, jos sen haluaa rauhassa tehdä, on arkisin klo 17-18 kun TV:stä tulee Pikkukakkonen. No, onneksi pieni koheltajakin kasvaa siinä vauhdissa, että oikeasti osaa kohta apuna raastaa, sekoittaa, muusata, hienontaa ja ehkä jopa joskus pilkkoa…! Ja alkaahan tässä pikkuhiljaa myös kehittyä taito ja mielikuvitus esivalmistella huomisen illan ruokia tyyliin ”laitat sen vaan sitten tunniksi uuniin”, ”nostat kattilan jääkaapista liedelle puoleksitunniksi” tai ”paistat valmiiksi marinoidut suikaleet pannulla ja lisäät sen kermapurkin”! Näitä arjen helpotuksia luvassa blogiinkin!

Vaikka Minnan osalta päivä päättyikin melkein  epätoivoiseen soittoon kotirintamalta, missä yksi känkkäränkkä räkänokka (mutta siis tietysti enimmäkseen ihana sellainen) oli päivän aikana saanut isin akut kulutettua loppuun, oli päivä silti onnistunut! Rentoutuneilla äideillä riitti virtaa taas hetkeksi arjen askareisiin – pitää ottaa pian uusiksi!

Äitien vapaapäivän menu:DSCF6589

Kookoskasvissosekeittoa
Papusalaattia
Pataleipää
Laku-suklaamoussea ja karpaloita