Lasten Pimeä Ilta

Tämä syksy on ollu uskomattoman hieno ja lämmin, kunnes marraskuu saapui sateineen. Märkä asfaltti imee kaiken valon, kuravaatteita veivataan päälle monta kertaa päivässä ja eteinen on täynnä rapaa. Omalla pihalla ulkoilu on vaan kesän jälkeen jäänyt, kun pikkukakkosen ja iltaruuan jälkeen tuntuu hankalalta lähteä pihalle pimeään.

Mutta yhtenä iltana ei annettu ankeuden voittaa, vaan hyödynnettiin pimeys, eikä onneksemme torstai-iltana edes satanut! Vietettiin lasten PIMEÄÄ ILTAA.

Valaistiin piha lyhdyillä ja tuikuilla, kaivettiin esiin taskulamput ja heijastinliivit ja päästiin tunnelmaan kuuntelemalla ensialkuun satu Minä, Muru ja metsä. Pussitin ja piilotin salaa lähimetsään jo alkuillasta heijastimilla varustettuja herkkupusseja, joita sitten lapset lähtivät taskulamppujen valossa innolla etsimään. Askartelin myös palapelin ja jaoin sen 12 pussin kesken. Haastettakin oli, mutta kaikki aarteet löytyivät! Siemailimme kuumaa kaakaota termareista, ja syötiin aarretikkareiden kaveriksi vielä rinkeleitä ja riisisuklaata päälle. Lapset kävivät sitten vielä itse piilottelemassa heijastinaarteita metsään, ja palapelikin saatiin kokoon.

Piha-pikkujouluissa nähdään! 😉

Tässä vielä aarteemme ja satu, joka sopi oivallisesti taskulampun valossa luetuksi! Muita ehdolla olleita kirjoja olivat Mauri Kunnas: Yötarinoita, Benji Davies: Toivo ja talviyö, Norbert Landa&Tim Warnes: Suuri hirviöjahti

Metsämörriretkellä

Lämmin ja kaunis syksy on nyt kohta parhaimmillaan, molempien miehet viikonlopun pois maisemista, joten naiset pakkaa muksut ja eväät mukaan ja suuntaa metsään. Turun latu järjestää Turussa metsämörritoimintaa lapsille ja perheille, ja tänään lähdimme joukolla mukaan perheretkelle.

Kokoonnuimme Turun kristillisen opiston parkkikselle, josta starttasimme yhteislähdöllä lähiluontoon kumpparit jalassa, eväät ja Antti repussa. Kävelyä tuli pari-kolmesataa metriä ja pienelle lammelle päästyämme virittäydyttiin tunnelmaan yhteisleikillä ja laululla. Siitä kukin sai sitten mielensä mukaan osallistua eri ”rasteille”. Tytöt pääsivät tekemään luonto-matikkatehtäviä, kalastelemaan haavilla lammen eliöitä (vatiin oli saatu tutkittavaksi mm. vesiliskoja ja koppakuoriaisia!), tutkimaan mikä luonnon materiaaleista kelluu ja mikä ei, ja kokeilemaan magneettikalastusta tutustuen samalla Suomen kalalajeihin… Parasta retkissä on tietysti aina evästauko ja äiditkin saivat ladattua kofeiiniakkujaan termarista! Löytyihän sieltä se metsämörrikin ja loppulaulun ja leikin jälkeen meidän konkkaronkka käveli vielä pienen ekstrakierroksen metsäpolkuja autoille palatessamme. Sieniä, puita, nokkosia, perhosia, risuja ja isoja kiviä. Pienistä ja yksinkertaisista asioista ISO ILO!

 

 

 

 

 

Metsämörritoiminta on siis kaikille perheille suunnattua toimintaa, joista kuukausittain järjestettävät perheretket ovat ilmaisia. Kannattaa tutustua fb-sivuihin, jotta saa tietoa ajankohtaisista tapahtumista.  ”Metsämörri on satuhahmo, joka johdattaa lapset tutustumaan luonnon ihmeisiin. Metsämörritoiminnassa lapset oppivat viihtymään luonnossa omien kokemusten, elämysten ja aistien kautta. Vuodenaikojen vaihtelua seurataan leikkien, laulujen ja satujen johdattamina.”

Kasvisruokaa ja kalaa helmikuussa

Ei tullu meillä lihatonta lokakuuta, mutta tuli melkeen lihaton HELMIKUU. Sovittiin siis, että syödään lihaa vain kerran viikossa. Tästä poikkeuksena Radekille leivän päälle laitettavat leikkeleet, matkasyömiset, ja lapset, jotka söivät toki perhepäivähoidossa ihan normaalisti. Mutta kotona en sitten oikeestaan kokannut lihaa koko kuussa kertaakaan (noh, kerran lämmitin pakastimesta muksuille jauheliha-makaroonia ja kerran Puolan mummin lihapierogeja). Loppukuusta oltiin viikko Keminmaan mummulassa talvilomalla, joten siellä tuli syötyä poro-perunalaatikkoa, ja pari lihapullaa, mutta muuten mentiin surutta sielläkin kala- ja kasvislinjalla.

Kalalla ja kasviksilla siis selvittiin aivan vallan mainiosti! Enemmän mielikuvitusta ja suunnitelmallisuutta vaatii, kun perhearjessa on vaan niin helppo mennä jauhelihalinjalle. Uusia reseptejä kokeiltiin ja kaiveltiin esiin vanhoja kauan unohduksissa olleita ohjeitakin kehiin 🙂
Eineshelpotuksina syötiin kalapuikkoja, ransiksia, pinaatti- ja porkkanalättyjä ja valmisfalafelejä.

Suurinpiirtein näin meillä syötiin:

To 1.2. Päivällä paistetut munat ja voileivät, illalla tofu-nuudeliwokki (lapsille eiliset kanapihvit+muusi)
Pe 2.2. Tofu-wokkia lämmitettynä, illalla riisipuuroa

La 3.2. Kasvissosekeitto, illalla soijarouhelasagne
Su 4.2. Lasagnea lämmitettynä, banaanipannaria
Ma 5.2. Lohikeitto
Ti 6.2. Lohikeittoa lämmitettynä, pakastepizzaa
Ke 7.2. Tonnikalasalaattia, VG wokkia eli take-awaytä
To 8.2. Kookoslinssipata
Pe 9.2. Kookolinssipataa lämmitettynä, pinaattilättyjä
La 10.2. Kookolinssipataa edelleen, lohimedaljongit ja uunijuurekset

Su 11.2. Bataattikeitto, illalla kalapuikkoja ja ranskiksia
Ma 12.2. Sienileivät ja salaatti, illalla bataattikeittoa ja lohen jämät leivän päällä

Ti 13.2. Soijasuikale-tofu-riisi-wok, illalla lättyjä
Ke 14.2. Eilistä wokkia, illalla tomaattikeittoa
To 15.2. Tomaattikeittoa, illalla lohilaatikkoa
Pe 16.2. Kahden päivän lämmityksiä, eli wokkia, keittoa ja lohilaatikkoa, sekä kipeinä olleille muksuille pinaattilättyjä
La 17.2. Sieni-pestolasagne

Su 18.2. Eilistä lasagnea, lapsille pierogit pakasteesta
Ma 19.2. Pizzaa (lapsille makaronia ja jauhelihaa)
Ti 20.2. Kalapuikkoja ja muusia, porkkanalättyjä
Ke 21.2. Savukalaa, ranskiksia ja salaattia
To 22.2. Reissussa. Muuramen Shellillä Minnalle hernekeittoa, lapsille nauravat nakit ja Radekille hamppari + jätskit. Autoeväinä päivän  mittaan PALJON porkkanatikkuja ja omenaa, suolapähinöitä ja sipsejä… vettä ja kokista. Okei, ei mikään kuukauden terveellisin päivä!
Pe 23.2. Mummun lihapullat, sienikastike ja muusi. Illalla tomaattikeittoa ja savukalaa.
La 24.2. Poro-perunalaatikkoa (lapsilla tuli nälkä aiemmin, joten heille lohikalapuikot ja eilinen muusi). Illalla tonnikala-sienipizzaa (gluteenittomat sähköuunissa ja tavikset leivinuunin arinalla).
Su 25.2. Uunikasviksia, riisiä ja halukkaille kanafileitä, sekä tzazikia. Lämmityksenä pizzaa ja keittoa illalla.
Ma 26.2. Rovaniemellä Ravintola Rokassa lapsille fish’n’chips, meille lohisänkkärit eli lämpimät leivät. Illalla kasvissosekeittoa.
Ti 27.2. Kasvis-tofu-nuudeli-wokki. Illalla falafelejä, riisiä ja tzazikia (ja savulohta, sekä Helmille makkaraa).
Ke 28.2. Matkan varrella lounaaksi ABC:n suoraan sanottuna kamala buffetlounas ja illalla Masan tekemiä Hasselbackan perunoita, paistettua lohta ja kaikenlaisia ihania kasvislisukkeita!

Lasten pihajuhlat

Meillä on nyt niiiiiin hieno taloyhtiön piha ja yhteinen leikkipaikka. Vanha alkuperäinen puinen ”liukumäki” kahdeksankymmentäluvulta löysi uuden kodin roskalavaryhmän kautta, talkoohengessä hiekkalaatikon luurankokin kaivettiin ylös, keinua ja penkkejä maalattiin ja yleisilmettä parannettiin siistimällä puustoa ja haravoimalla roskia. Raision kaupungin nuorten työpajalta tilattiin mittatilaustyönä tehty leikkimökki, jonka lisäksi hommattiin uusi hiekkalaatikko ja tuunattiin pari muutakin yksityiskohtaa.  Tyhjemmästäkin nyt voi syyn nyhjästä, eli uudistuneen leikkipaikan kunniaksi päätettiin järjestää PIHAJUHLAT!

Nyyttärimeiningillä koristeltiin piha ja katettiin pöytään kahvia, teetä ja monenlaista pientä purtavaa kaikille naapureille. Tekasin tutun ja turvallisen Brita-kakun uudella twistillä, eli lemon curdilla ja lakritsijauheella.

Ohjelmaakin oli. Ensin tietysti kuplivaa laseihin ja puhe – tosin sen (5-vuotiaalle) esittäjälle iski ihan viime hetkellä ramppikuume, mutta muut pelastivat tilanteen :). Siitä oli pakko yhteistuumin siirtyä nauttimaan hetkeksi herkkupöydän antimista, sillä keskittyminen ohjeiden kuunteluun on 3-8 -vuotiailla olematonta, jos vieressä on PILLITIKKAREITA! Jee!

Sopivassa sokerinousuhumalassa aloitettiin olympialaiset:

  • Käpyjen keräys ämpäreihin, aikaa 2 minuuttia. Eniten käpyjä, eniten pisteitä.
  • Käpyjen heitto. Jokaisella 5 yritystä=5 käpyä, isommista ämpäreistä vähemmän pisteitä ja pienemmistä enemmän.
  • Kananmunan kuljetus (pienemmillä lusikka kädessä ja isommilla suussa). Viimeistään tässä vaiheessa lopetettiin pisteiden laskeminen, sillä KAIKKI ovat voittajia!
  • Temppurata, jossa mm. käpyjen heitto leikkimökin ikkuna-aukosta sisään, yhdellä jalalla hyppiminen laattoja pitkin, penkille nousu, hyppy alas, juoksua pihamaalle piirrettyä mutkittelevaa viivaa pitkin, lasten krokettipelillä yhden pallon lyönti, laudanpätkistä kasattu tasapainottelurata, halkojen yli loikkiminen ja mölkkykeilaus jalkapallolla.
  • Aarteenmetsästys kartan kanssa. Piirsin vapaalla kädellä (mittasuhteet vähän mitä sattuun) kartan meidän piha-alueesta, johon merkkasin piilopaikat ja kävin jo aamulla piilottamassa suklaakultarahat (aivan into pinkeenä – myönnän!). Aarteenetsintä osoittautuikin aika haastavaksi, varsinkin kun 3,5-vuotiailla ei vielä ole kovinkaan hyvää kykyä hahmottaa karttaa ja viisivuotiaalla kiire löytää suklaat HETI ;). 8-vuotiaalle tämä oli jo ihan sopiva haaste, mutta olisi kyllä pitänyt jättää kolikot selkeämmin näkyville, eikä piilottaa ränniin, penkin alle, halkopinon koloon ja ihan puskan keskelle. Noh, lopulta tästä tuli ihan kiva ”lapsi-aikuinen -aktiviteetti”.

Kiva oli ilta, ja uni maistui varmasti kaikille. Kultarahoja taisi löytyä vielä seuraavanakin päivänä… 😉

Äitien (vapaa)päivä

DSCF6574Jo sillon kun me alettiin perustamaan blogia, suunniteltiin, että pidetään ompelupäivä, jossa tehtäisiin essut meille – pitäähän ne vermeet olla kohillaan. Kankaatkin oli valikoitu jo aikoja sitten kuvaviestien voimalla, mutta hetkihän siinä heilahti ennen kun päivä saatiin oikiasti toteutettua, sillä jos ei muuta niin joku oli töissä, reissussa tai kipiänä. Ja vielä edeltävänä iltana piti ainakin toisessa taloudessa kajauttaa ilimoille se kymmenes muistutus että ”teillähän oli se isin ja tyttären päivä, muistatkos?! Huomenna on äitin oma päivä!”.

Mutta viimen se onnistu! Meidän molempien ajatus taisi mennä kutakuinkin näin: ”Aloitetaan reippaasti siinä kymmenen pintaan, tehdään jokin ruokaisa nopea salaatti ja leikellään rauhassa kankaan palat ja surruutellaan siinä näppärästi koneella. Oltaisko otettu nyt viimein ne yhteiskuvatkin? No, ehkä paremmalla ajalla ne kuitenkin…”

Aikatauluhan on lapsiperheessä aina suhteellista, joten eipä tämä(kään) päivä ollut poikkeus. Orastava tahtoikä veti 1,5 vuotiaan Marian ensin veteläksi eteisen lattialle (isi ja tytär oli tarkoitus heittää näppärästi keskustaan samalla kun pikapikaa piipahdetaan torilla). Kun sitten koko talvinen garderobi oli ahdettu päälle, sulokkaat aromit kantautuivat niskan ja lahkeen kautta pakottaen vaihtamaan koko sisimmän vartalonsuojakerroksen.  Kun viimein isit ja tyttäret oli saatettu omiin askareisiinsa ja me äidit pääsimme vauhtiin, suuntasimme luonnollisesti Turun kauppatorin antimista nauttimaan – olihan jossain kohtaa menumme pikaisesta salaatista täydentynyt kasvissosekeitoksi, pataleiväksi sekä suklaa-lakujälkkäriksi. Ai niin, ja sitten pikainen piipahdus kaupassa samalla ja SITTEN kohti keittiötä ja ompeluhetkeä!

Päätettiin kuitenkin ensin laittaa ruoka aluille ennen ompelua.  Mutta ennen kuin päästäisiin vauhtiin, totta kai piti keittää kunnon kahavit – ja ei muuta kuin espressot kehiin ja maito lämpenemään, suklaata vähän kylkeen!

DSCF6557Sitten tartuttiin kauhoihin ja kattiloihin, testailtiin ja maisteltiin. Ensimmäiseksi uuniin meni pataleipä, joka oli yön yli saanut muhia. Pataleivän ainekset siis sekoitetaan illalla ja ne saavat olla huoneen lämmössä kelmun alla 12-16 tuntia. Sen jälkeen uuniin ja tuore leipä on valmista tunnissa! (Joskin tässä kohtaa jo kerrottakoon, että kannellinen kulho EI ole sama asia kuin että lasikulhon päälle laittaisi kelmu. Sen kertoi keittiössä leijaleva hiivan tuoksu sekä valmiin leivän hiivainen sivumaku).

DSCF6591Kasvissosekeittoon laitoimme oikeastaan vähän kaikkea, mitä kaapeista (ja torilta)
löytyi. Siinä keittiössä kohkatessa kannattaa muistaa tarkistaa onko jokin levy päällä vai ei. Jos sosekeiton siirtää kuumalta levyltä toiselle levylle, joka niin ikään on kuuma, voi sieltä räiskyä päälle – jopa silmäkulmaan. Mutta pienet sotasaaliit kertovat vain onnistuneista taistoista 🙂 Paahdetut siemenet olivat kyllä tosi kiva lisä keitolle!
Keiton poristessa teki Minna meidän ruokaisan salaatin! Se oli niin hyvää, että koska jämät jäivät Kotamäen perheelle, käytiin siellä lähes tulkoon tappelu siitä, kuka saa syödä loput.  Salaatissa parasta oli kaikki mehevät mausteet!

DSCF6553Samalla kun Minnan teki salaattia, Anna teki jälkiruuan – suklaa-lakritsi moussen. Varmaan jokainen vieras, joka Kotamäen perheessä on käynyt, on joskus maistanut suklaamoussea. Nyt mousseen pistettiin lisämausteeksi Smallstoresta saatavaa iki-ihanaa lakujauhetta ja kylkeen karpaloita. Jos kaipaat nopeaa ja helppoa jälkkäriä, tässä se on: sulata suklaa, vatkaa vaahdoksi soijakerma ja sekoita ne keskenään. (!).

NimetönPatojen ja kulhojen äärellä vierähtikin aika nopeasti – ja varsinainen ompelun aloitus siirtyi iltapäivän puolelle. Mallailimme hetken kankaita ja mietimme sopivaa mallia, vauhtiinkin pääsimme parin sauman verran. Tarkoitus on työstää siis essut sekä meille isoille kokeille, että usein seurassamme liikkuville pienille painoksille.

DSCF6578Ompelun lomassa ulipa Annan uusi Singer viimeinkin korkattua – ja hyvin toimi! Raskaan ompelu-urakan (ainakin 45 minuuttia) jälkeen näläkä jo kurnikin ja koska ruokaa tunnetusti meidän käsissä tulee reilummalti, saimme onneksi ystävämme Katinkin pöydän äärelle.

Päivä oli kyllä mukava, vaikka ompelu ei nyt ihan pääosassa ollutkaan. Niin ihania kun nuo pienet koheltajat onkin, täytyy sanoa, että mukavaa oli myös tehdä ruokaa (ja mitä tahansa) välillä ihan rauhassa – ajatuksella. Ainakin Annan keittiössä ruoanlaittoon osallistuu usein koko perhe, joskin juniorillamme usein on varsin innokas ote sillä seurauksella, että keittiössä lentelevät keittiövälineet ja nopeista reflekseistä huolimatta raaka-aineita päätyy muuallekin kuin niille tarkoitettuihin astioihin. Usein ruoanlaittoon liittyy myös tuskainen ”vuokaa, äiti, vuokaa” -huuto, jonka juuret taitavat juontaa jonnekin kärsimättömän ja huonosti nälkää sietävän äidin geeneihin…

Minnan keittiössä paras aika laittaa ruokaa, jos sen haluaa rauhassa tehdä, on arkisin klo 17-18 kun TV:stä tulee Pikkukakkonen. No, onneksi pieni koheltajakin kasvaa siinä vauhdissa, että oikeasti osaa kohta apuna raastaa, sekoittaa, muusata, hienontaa ja ehkä jopa joskus pilkkoa…! Ja alkaahan tässä pikkuhiljaa myös kehittyä taito ja mielikuvitus esivalmistella huomisen illan ruokia tyyliin ”laitat sen vaan sitten tunniksi uuniin”, ”nostat kattilan jääkaapista liedelle puoleksitunniksi” tai ”paistat valmiiksi marinoidut suikaleet pannulla ja lisäät sen kermapurkin”! Näitä arjen helpotuksia luvassa blogiinkin!

Vaikka Minnan osalta päivä päättyikin melkein  epätoivoiseen soittoon kotirintamalta, missä yksi känkkäränkkä räkänokka (mutta siis tietysti enimmäkseen ihana sellainen) oli päivän aikana saanut isin akut kulutettua loppuun, oli päivä silti onnistunut! Rentoutuneilla äideillä riitti virtaa taas hetkeksi arjen askareisiin – pitää ottaa pian uusiksi!

Äitien vapaapäivän menu:DSCF6589

Kookoskasvissosekeittoa
Papusalaattia
Pataleipää
Laku-suklaamoussea ja karpaloita

 

MARJOJA, marjoja, MARJOJA

DSCF3132Olisiko tässä oikea aihe aloittaa blogistelu. Marjastuksessa kun tiivistyy yhteen ekologisuus, hyötykeräily, itsetekemisen ilo, terveys ja arjen säästö!

Onpa vaan mahtava fiilis kun oksennustaudin ja väsymyksen jälkeen elämä pikkuhiljaa voittaa, elokuun aurinko vielä yllättävästi lämmittää jopa täällä mummulan pohjoisilla leveyksillä ja jaksaa laittaa vaelluskengät jalkaan, marjastushuivin päähän, sääskivoidetta ranteisiin ja suunnata nokan kohti lähimmäistä METSÄÄ. Jou-jou-jou! Siinä on aina oma jännitysmomenttinsa etsiä sopiva paikka (lähinnä koluta vanhat tutut paikat), pelätä pahinta ja toivoa parasta, josko sato olisi kohtuullinen, tai ehkä jopa hyvä, parhaimmassa tapauksessa loistava. Sitten kun haahuilun jälkeen, ja jo pienen epätoivon huokailun jälkeen, löytyy mätäs, jossa on sekä isoja, että kuivia, että meheviä, että maukkaita sinisiä mollukoita, hymy venyy korvasta toiseen ja saa hyrähtää: niitä on. Tänäkin vuonna. Aamupuuroon, jogurttiin, mustikkapiirakkaan, muffinsseihin. C-vitamiinia, makua ja hyvää mieltä talven varalle pakastimeen!

Marjastus, jos mikä on terapeuttista. Metsä on niin paras paikka rentoutua, hengittää, kuunnella ja katsella. En väitä osaavani tunnistaa lintuja, kasveja, sieniä, hyönteisiä tai muutakaan eloperäistä juuri minkään vertaa. Noh, tunnistan variksenmarjan ja jopa juolukan mustikasta, lillukan puolukasta ja tatin kärpässienestä, mutta yksinkertaisesti nautin siitä, että on vaan rauhallista. Ja marjastamisessa on se mahtava hyödyllinen plussa, että siitä saa ilmaiseksi superfoodia pakkaseen. Ei tarvi välttämättä patikoida mihinkään erämaahan saakka, jotta voi istahtaa mättäälle, palkkioksi juoda termarista kahvia ja syödä eväsleipiä. Ruoka maistuu niin paljon paremmalle ulkona, ja vielä paremmalle metsässä.

Löytyipä mustikoiden lisäksi tänään vakkaripaikasta metsämansikoitakin, ja vielä niin paljon, että melkeen päätä huimasi, korvissa soi ja nenäontelot valloitti aivan huumaava tuoksu. Kyllä on Helmin kelvannu vedellä aamupuuroja nassuun kunnon särpimillä, ja mummun tekemään suklaa-mantelikakkuun saatiin kunnon täyte!

Aamuvuorossa poimin siis mustikoita, vajaa puoliämpäriä käsin poimittuna (mutta tärkeimpänä saldona tieto, että niitä on!) ja iltavuorossa vielä äitin kanssa noukittiin mansikoita tuolta Itäkoskelta pari ämpärillistä. Huomenna iskän kanssa vattumaastoja tutkimaan. Tää on sitä laatuaikaa vanhempien kanssa 🙂

Minna

Maistui Helmillekin.

Maistui Helmillekin.

”Ihte hain mehtästä.”

Tästä en voi ottaa kunniaa, kun oli mummun&papan poimimia. Eipä ole joka aamupalalla tämmösiä puuron kyytimiehiä; hilloja, mustikoita, mansikoita ja viherherukoita. Ja kun ei kahvi nyt maistu, niin herkuttelinpa Oulun Kofeiinikomppanian mulperi-meloniteellä.

Tästä en voi ottaa kunniaa, kun oli mummun&papan poimimia. Eipä ole joka aamupalalla tämmösiä puuron kyytimiehiä; hilloja, mustikoita, mansikoita ja viherherukoita. Ja kun ei kahvi nyt maistu, niin herkuttelinpa Oulun Kofeiinikomppanian mulperi-meloniteellä.