Lasten Pimeä Ilta

19.11.201819.11.2018 / minna / Jätä kommentti

Tämä syksy on ollu uskomattoman hieno ja lämmin, kunnes marraskuu saapui sateineen. Märkä asfaltti imee kaiken valon, kuravaatteita veivataan päälle monta kertaa päivässä ja eteinen on täynnä rapaa. Omalla pihalla ulkoilu on vaan kesän jälkeen jäänyt, kun pikkukakkosen ja iltaruuan jälkeen tuntuu hankalalta lähteä pihalle pimeään.

Mutta yhtenä iltana ei annettu ankeuden voittaa, vaan hyödynnettiin pimeys, eikä onneksemme torstai-iltana edes satanut! Vietettiin lasten PIMEÄÄ ILTAA.

Valaistiin piha lyhdyillä ja tuikuilla, kaivettiin esiin taskulamput ja heijastinliivit ja päästiin tunnelmaan kuuntelemalla ensialkuun satu Minä, Muru ja metsä. Pussitin ja piilotin salaa lähimetsään jo alkuillasta heijastimilla varustettuja herkkupusseja, joita sitten lapset lähtivät taskulamppujen valossa innolla etsimään. Askartelin myös palapelin ja jaoin sen 12 pussin kesken. Haastettakin oli, mutta kaikki aarteet löytyivät! Siemailimme kuumaa kaakaota termareista, ja syötiin aarretikkareiden kaveriksi vielä rinkeleitä ja riisisuklaata päälle. Lapset kävivät sitten vielä itse piilottelemassa heijastinaarteita metsään, ja palapelikin saatiin kokoon.

Piha-pikkujouluissa nähdään! 😉

Tässä vielä aarteemme ja satu, joka sopi oivallisesti taskulampun valossa luetuksi! Muita ehdolla olleita kirjoja olivat Mauri Kunnas: Yötarinoita, Benji Davies: Toivo ja talviyö, Norbert Landa&Tim Warnes: Suuri hirviöjahti

Metsämörriretkellä

19.11.2018 / ihtetehtiin / Jätä kommentti

Lämmin ja kaunis syksy on nyt kohta parhaimmillaan, molempien miehet viikonlopun pois maisemista, joten naiset pakkaa muksut ja eväät mukaan ja suuntaa metsään. Turun latu järjestää Turussa metsämörritoimintaa lapsille ja perheille, ja tänään lähdimme joukolla mukaan perheretkelle.

Kokoonnuimme Turun kristillisen opiston parkkikselle, josta starttasimme yhteislähdöllä lähiluontoon kumpparit jalassa, eväät ja Antti repussa. Kävelyä tuli pari-kolmesataa metriä ja pienelle lammelle päästyämme virittäydyttiin tunnelmaan yhteisleikillä ja laululla. Siitä kukin sai sitten mielensä mukaan osallistua eri ”rasteille”. Tytöt pääsivät tekemään luonto-matikkatehtäviä, kalastelemaan haavilla lammen eliöitä (vatiin oli saatu tutkittavaksi mm. vesiliskoja ja koppakuoriaisia!), tutkimaan mikä luonnon materiaaleista kelluu ja mikä ei, ja kokeilemaan magneettikalastusta tutustuen samalla Suomen kalalajeihin… Parasta retkissä on tietysti aina evästauko ja äiditkin saivat ladattua kofeiiniakkujaan termarista! Löytyihän sieltä se metsämörrikin ja loppulaulun ja leikin jälkeen meidän konkkaronkka käveli vielä pienen ekstrakierroksen metsäpolkuja autoille palatessamme. Sieniä, puita, nokkosia, perhosia, risuja ja isoja kiviä. Pienistä ja yksinkertaisista asioista ISO ILO!

Metsämörritoiminta on siis kaikille perheille suunnattua toimintaa, joista kuukausittain järjestettävät perheretket ovat ilmaisia. Kannattaa tutustua fb-sivuihin, jotta saa tietoa ajankohtaisista tapahtumista. ”Metsämörri on satuhahmo, joka johdattaa lapset tutustumaan luonnon ihmeisiin. Metsämörritoiminnassa lapset oppivat viihtymään luonnossa omien kokemusten, elämysten ja aistien kautta. Vuodenaikojen vaihtelua seurataan leikkien, laulujen ja satujen johdattamina.”

Lasten pihajuhlat

3.8.20173.8.2017 / minna / Jätä kommentti

Meillä on nyt niiiiiin hieno taloyhtiön piha ja yhteinen leikkipaikka. Vanha alkuperäinen puinen ”liukumäki” kahdeksankymmentäluvulta löysi uuden kodin roskalavaryhmän kautta, talkoohengessä hiekkalaatikon luurankokin kaivettiin ylös, keinua ja penkkejä maalattiin ja yleisilmettä parannettiin siistimällä puustoa ja haravoimalla roskia. Raision kaupungin nuorten työpajalta tilattiin mittatilaustyönä tehty leikkimökki, jonka lisäksi hommattiin uusi hiekkalaatikko ja tuunattiin pari muutakin yksityiskohtaa. Tyhjemmästäkin nyt voi syyn nyhjästä, eli uudistuneen leikkipaikan kunniaksi päätettiin järjestää PIHAJUHLAT!

Nyyttärimeiningillä koristeltiin piha ja katettiin pöytään kahvia, teetä ja monenlaista pientä purtavaa kaikille naapureille. Tekasin tutun ja turvallisen Brita-kakun uudella twistillä, eli lemon curdilla ja lakritsijauheella.

Ohjelmaakin oli. Ensin tietysti kuplivaa laseihin ja puhe – tosin sen (5-vuotiaalle) esittäjälle iski ihan viime hetkellä ramppikuume, mutta muut pelastivat tilanteen :). Siitä oli pakko yhteistuumin siirtyä nauttimaan hetkeksi herkkupöydän antimista, sillä keskittyminen ohjeiden kuunteluun on 3-8 -vuotiailla olematonta, jos vieressä on PILLITIKKAREITA! Jee!

Sopivassa sokerinousuhumalassa aloitettiin olympialaiset:

Käpyjen keräys ämpäreihin, aikaa 2 minuuttia. Eniten käpyjä, eniten pisteitä.
Käpyjen heitto. Jokaisella 5 yritystä=5 käpyä, isommista ämpäreistä vähemmän pisteitä ja pienemmistä enemmän.
Kananmunan kuljetus (pienemmillä lusikka kädessä ja isommilla suussa). Viimeistään tässä vaiheessa lopetettiin pisteiden laskeminen, sillä KAIKKI ovat voittajia!
Temppurata, jossa mm. käpyjen heitto leikkimökin ikkuna-aukosta sisään, yhdellä jalalla hyppiminen laattoja pitkin, penkille nousu, hyppy alas, juoksua pihamaalle piirrettyä mutkittelevaa viivaa pitkin, lasten krokettipelillä yhden pallon lyönti, laudanpätkistä kasattu tasapainottelurata, halkojen yli loikkiminen ja mölkkykeilaus jalkapallolla.
Aarteenmetsästys kartan kanssa. Piirsin vapaalla kädellä (mittasuhteet vähän mitä sattuun) kartan meidän piha-alueesta, johon merkkasin piilopaikat ja kävin jo aamulla piilottamassa suklaakultarahat (aivan into pinkeenä – myönnän!). Aarteenetsintä osoittautuikin aika haastavaksi, varsinkin kun 3,5-vuotiailla ei vielä ole kovinkaan hyvää kykyä hahmottaa karttaa ja viisivuotiaalla kiire löytää suklaat HETI ;). 8-vuotiaalle tämä oli jo ihan sopiva haaste, mutta olisi kyllä pitänyt jättää kolikot selkeämmin näkyville, eikä piilottaa ränniin, penkin alle, halkopinon koloon ja ihan puskan keskelle. Noh, lopulta tästä tuli ihan kiva ”lapsi-aikuinen -aktiviteetti”.

Kiva oli ilta, ja uni maistui varmasti kaikille. Kultarahoja taisi löytyä vielä seuraavanakin päivänä… 😉

Sunnuntairetkellä Vaarniemessä

5.7.2017 / minna / Jätä kommentti

Aivan mahtava paikka! Bongattiin tämä hyvän ystävän kanssa jo viime syksynä retkipaikka.fi:stä, kun ajateltiin, että googletetaampa retkeilypaikkoja lähempää kuin Kuhankuonolta Yläneeltä (-ihana paikka sekin). Syksyn väriloistossa alkumatka oli mukavaa tasaista tallustelua, puiden ihailua ja kasvien tunnistusta. Sitä samaa se oli kyllä nytkin, kukkien nuuskimista, kivien keräilyä ja lampaiden laskemista :). Porukassamme reippaili tällä kertaa 4 aikuista ja 3 pientä sankaria (3,5 v, 1 v 4 kk ja 9 kk).

(Tuosta retkipaikan linkistä kannattaa muuten lukea lyhyttä kuvausta paikasta ja ihailla hienoja kuvia.)

Sitten syksyn oli jyrkemmälle kohtaa reittiä nyt rakennettu komeat portaat, mikä helpotti 3,5-vuotiaan kulkua ja manduca-kantajienkin käpystelyä (vaunuilla kallioille ei ole asiaa). Mutta toisaalta kantojen, kivien ja juurien yli tarpominen kävi edellisellä kerralla seikkailusta…!

Sykkeet saatiin nousemaan harppomalla lukematon määrä juuri niitä portaita polttopuut kourassamme ja eväät repussa. Lintutornista saatiin ihastella komeita maisemia Turun ja Kaarinan suuntaan, sekä merelle. Laavulla edellisen yön yöpyneet väittivät kuulleensa karhun (?!?), mikä lisäsi seikkailun tunnetta pieniin (ja isoihinkin) makkaranpaistajiin! Laavulla viriteltiin uudestaan juuri sammunut nuotio ja porukkaa tuli paikalle lisääkin evästelemään ja nauttimaan kivasta ilmasta. Kävelymatkaa parkkipaikalta laavulta tulee parisen kilometriä, jonka Helmi jaksoi reippaasti kävellä, kun perillä palkintona odotti makkaraa, pullaa ja mehua. Rintareppuilijat torkkuivat, ihastelivat maisemia ja osallistuivat evästalkoisiin kallioilla istuskellen ja konttaillen. Siisti puucee löytyy laavun takaa, polttopuut tulee kantaa mukanaan vajasta, joka löytyy alempaa reitiltä, ennen portaita.

Tällä kertaa palattiin samoja jälkiä takaisin autolle, vaikka pienen rinkulareitinkin voisi siellä kiertää. Seuraavan kerran lienee myös syytä ottaa mukaan Kaarinan Alppilan suunnistuskartta ja etsiä paikalta kiintorasteja!

Radek sai retkestä aikaan pienen, kivan videonkin:

Kauppatorille ostoksille

12.5.2016 / minna / Jätä kommentti

Mikä on Turussa parasta? Ainakin selvään TOP 5:een kuuluu kauppatori. Sieltä saa ympäri vuoden edullisesti vihanneksia ja hedelmiä, ja toki muutakin. Näin kesän kynnyksellä myyjämäärät ja tarjonta senkun paranevat. Värikkäiden laarien edessä voisi helposti tehdä päätöksen ryhtyä kasvissyöjäksi. Euron pussit on ihan huippuja! Sieltä hamstraan mm. purjoja pakasteeseen ja värkkejä kasvissosekeittoihin ja hedelmäsalaatteihin.

Minä oon nyt käyttäny onnellisena hyväksi Turun kaupungin tarjoamat ilmaiset bussimatkat, kun on vaunuilla liikenteessä. Ainakin kerran viikossa ollaan Liljan kans lenkkeilty torille lastaamaan Briot täyteen kurkkua, tomaattia, salaattia, omenoita, kesäkurpitsoita ja paikallista perunaa ja porkkanaa! Ja bussilla kotiin. Varsinki kirsikkatomaatit on ihan hitti meidän perheessä tällä hetkellä. Ja kyllä marketin hinnat voittaa, kun esim. alkuviikosta sai 2 litraa kirsikkatomaatteja kolmella eurolla, kaksi nippua retiisejä eurolla, 0,60 euron kilohinnalla banaaneja ja paljon paljon muuta!

Kelpaa salaatteja tehtailla lounaaksi!

Museokortti käytössä – ja kahavit päälle!

14.2.201614.2.2016 / minna / Jätä kommentti

Taskussa on. Museokortti. Kulttuurin harrastamisen kynnys on siis huomattavasti alentunut ainakin museoiden osalta. Ja kunnon museovisiittiinhän tietysti kuuluu kahvittelut päälle! Harmi vaan, että kamera unohtu kotiin eka reissulla…

Osa 1:

Viime lauantaina aloitimme ”musujoilun” Turun Aboa Vetus & Ars Novasta, jossa ei ihan Ars Novaan saakka päästy, kun pienellä kävijällä alko pinna kiristyä ja nälkä kurnia mahassa. Mutta juuri se hyvä puoli tässä museokortissa onkin, että voi helposti palata uudestaan jos joku osa jää väliin kokonaan tai toisaalta kiinnostaa ihan uuden visiitin verran! Kellarikerroksen perusnäyttelyssä, eli arkeologisella puolella kahteltiin ja taivasteltiin vanhaa vanhaa Turkua; kiviä, portaita, luita ja luukkuja. Olipa siellä lasten onneksi myös SAA KOSKEA -osuuksiakin, eli pienoismalleja entisajan majatalosta, kylpylästä ja tallista 🙂

Yläkerrassa oli suosittu näyttely Nukkekoteja Lontoon Victoria and Albert Museum of Childhoodin kokoelmasta, mutta täytyy sanoa, että enemmän säväytti kyllä Raunistulan nukkekotikerhon luoma lumoava minimaailma! HIENOJA pieniä rakennelmia ja oivalluksia!

Jazz-brunssin sijaan suuntasimme Cafe Carrén antimien ääreen kirjaston kulmalle. Super-positiivinen yllätys tämä uusi tuttavuus! Luonnollisen ystävällinen palvelu, maukas Eilamarin täytetty (gluteeniton) sämpylä, mmmmmsuussha shulavaa jäätelöä ja iso pannullinen Earl Grey -teetä. Tavisystävän kokeilema lämmin pekoni-sieni-croissant oli kuulemma myös loistava! Tänne palaamme varmasti, jäi niin hyvä mieli!

Osa 2:

Lauantai-aamuna startattiin ensinnäkin sen verran aikaisin, että oltiin kymmeneltä kolkuttelemassa Lastenkirppis Seesamin ovia Kaarinassa. Mielestäni tosi siisi ja laadukas kirpputori, josta ei koskaan lähdetä tyhjin käsin… Mukaan tarttui tällä kertaa legginsit, samettimekko ja neulepusero, sekä jonkun jo rakkaana pitämä poliisiauto-lelu.

Otimme toisen museon haltuun, kun pörräytimme autolla Salon Veturitalliin. Siellä valokuvaaja Juha Metson Tunteella liikkeellä – Emotion in Motion retrospektiivinen näyttely. Upeita kuvia. Mustavalkoset vaan aina vetoaa muhun. Helmin näkövinkkelistä näyttely oli yhtä kuin tilaa ottaa pikku spurtteja, kivoja ääniä ilmastointiräppänöistä, portaita, penkkejä ja syvennyksiä. Valokuvista bongattiin kissa, koira, kukko, vauva, pyörä ja lehmä – näin muutaman mainitakseni…

Salon Taidemuseossa oon käyny kerran aiemminkin, ja se on kyllä jotenkin kiva – pieni, mutta monitasoinen. (Juha Metson lisäksi yläkerrassa Justin Houessoun henkilökuvia Beninistä. )

Ja taas nälkä 🙂 Monta kertaa ollaan Halikon Design Hillin ohi ajettu, ja monta kertaa on Kati hehkuttanut sen kahvilatarjontaa. NYT siis oiva tilaisuus testata, eikä kyllä jättänyt kylmäksi! Ensinnäkin gluteenittomia kakkuvaihtoehtoja oli ainakin VIISI (tuoreena!) ja suolaisistakin löytyi muhkea piirakka. Ja esillepano oli kyllä eri luokkaa kuin normikaffiloissa!

Design shoppien puolella olisi kans rahaa palanut, jos olisi päästänyt itsensä irti… Mutta tällä kertaa pysyttiin kohtuuden rajoissa. Positiiviseen kokemukseen vaikutti myös se, että sai rauhassa katsella, kun Helmi viihtyi leikkinurkkauksessa.

Ihan loistava päivä aloittaa ÄITIYSLOMA! 🙂

-Minna

Mennään musujoon, eli museoon!

4.1.20164.1.2016 / minna / Jätä kommentti

Helmi oli joulun välipäivät kotona, ja minäkin lomalla, joten mökkihöperyyttä vastaan piti taistella ja kivaa touhua kehitellä. Kirjastossa käytiin, puistoissa ulkoiltiin tietysti ja kauppareissuistakin voi tehdä kiehtovia, kun asian oikein innostuneesti esittää 🙂 Turun kaupungin tapahtumakalenterista bongasin lapsiperheille mm. biologisen museon ”Eläinten joulu” -näyttelyn. No eipä siellä paljon joulua näkyny, mutta eläimiä kyllä: pöö-ö eli pöllö, oava eli orava,kaau eli karhu, ja paljon paljon muuta…

Alle neljävuotiaat pääsee ilmaiseksi sisään, eikä aikuisen lipun hinta 4,50 euroa sekään päätä huimaa. Pienestä museo”kaupasta” olisi voinut ostaa kirjoja, kortteja, laukkuja, reppuja ja muuta kiehtovaa. Jos olisi pienemmän museokävijän kanssa ollut liikenteessä, olisin ehkä kaivannut kahvilaa, syöttönurkkausta tai muuta, mutta nyt nälkä kuitattiin rusinoilla autossa ja kahvit juotiin vasta kotona. Luontofiilis kyllä jatkui ulos tullessame, kun linnut tirskutteli iloisesti ja oravakin seikkaili museon katolla.

Rupesin tässä oikeasti haaveilemaan vuoden voimassaolevasta museokortista. Tulispa enemmän käytyä museoissa, kun niitä kuitenkin täällä Turussakin on vaikka ja kuin! Jatkoa siis seuraa!

Käydään kahavilla!

30.12.2015 / minna / Jätä kommentti

Turussa on ihana super-lapsiystävällinen kahvila, Jäätelöbaari Harmonia, joka on vielä milteipä aina auki 🙂

Minusta cappucinon hinta ei ole paha, jos se on 2,70 euroa, ja se on HYVÄÄ ja tarjolla on aina myös erikoisruokavalioisille sopivia vaihtoehtoja. Mm. kaikki itsetehdyt ihanat jäätelöt ovat gluteenittomia! Listalta löytyy salaatteja, taviksille leipiä ja ohukaisia ja monensorttisia kakkuja. Lapset viihdyttävät itseään tilavassa leikkinurkkauksessa ja sisustuskin on täynnä kivoja pieniä yksityiskohtia… Täältä ei ole mikään kiire pois… 🙂

Mentiin mehtään!

24.10.2015 / minna / Jätä kommentti

Tästähän onkin jo tovin aikaa puhuttu, ja ajatuksen tasolla suunniteltu jo ainakin viime kesästä lähtien. Nyt otimme kalenterit esiin ja löysimme kaikille sopivan lauantain! Pakkasimme muksut, yhden miehen ja yhden ystävänkin autoihin, evästä ja vaippoja (just ja just tarpeeksi) reppuihin ja hurautimme Kuhankuonolle, eli Kurjenrahkan kansallispuistoon Pöytyälle. Ennen lapsia ollaan siellä joskus käytykin kävelemässä ja paistamassa makkaraa, joten hyvillä mielin uskaltauduimme pienten kanssa nyt matkaan (siis Maria 1 v 2 kk ja Helmi 1 v 9 kk). Noinkin läheltä Turkua löytyy noin mahtava paikka!

Ilma mitä mainioin, ja niin, no eipä oltu yksin. Ei päästy kilometriä kauemmas kun oli jo laskettava typykät kantorepuista pois, kun ympärillä huusi muhkeat mustikat ja pulleat puolukat: poimikaa meidät, viekää meidät kotiinne täältä! Helmi mustikkalinjalla, Maria puolukoiden perässä, ja me vanhemmat hehkutellen ”miten näitä on näin paljon, eikä kukaan oo poiminu”! Pikkuämpäreihin saatiinkin pian täytettä, samalla kun maisteliin ja haisteltiin luontoa, ja nautittiin raittiista ilmasta.

Kohta mahojen kurniessa spurtattiin pikkupätkä kävelyä Kurjenpesälle Savojärven rantaan. Oli tosiaan muitakin liikkeellä, joten olipa helppo kaivella makkarat repuista kun oli hyvät hiillokset jo valmiina odottamassa. Kurjenpesän luontotuvallehan muuten pääsee myös esteettömästi pyörien päällä, kun ajaa auton lähelle (viitoitus siitä ison tien parkkikselta vaan on puutteellinen). Pihapiirissä pääsee liikkumaan, ja jopa alas rantaan on leveä väylä, samoin kuin Karpalopolun alkuosaan suon laitaan. On paljon taukopaikkapöytiä, siisti ympäristö ja huussit, ja vesijohtokin, josta saatiin juomapullot täytettyä. Eväsleivät ja makkarat maistui, niinkuin aina ulkosalla.

Hyvä ruoka, vielä parempi mieli, ja jäseniinhän se valuu ainaki noilla pikkuihmisillä. Kohta olivat manducoissaan unessa molemmat! Maria kiskaisi täysimittaiset päiväunet 1,5 tuntia Manducassa, mikä teki pienen kanssa liikkumisesta kyllä mukavaa. Kierrettiin Savojärveä ympäri, jonne siis sitten viime näkemän on laajennettu kävelyreittiä. Hieno järvimaisema ja paljon taukopaikkoja. Kahvihammasta pakotti reilun tunnin päästä vanhemmilla ja ainakin toinen reppuilijoista kyllästyi kyyditykseen – eli tauon paikka! Termarikahvit, lisää evästä, käpyjen järveenheittelyä ja 4 x vaipanvaihto 10 minuutin sisään!!! Lisää mustikoita ja maaperään tutustumista ennen kuin otettiin loppurutistus takasin autolle. Pari suppilovahveroakin ehkä havaittiin matkalla, muttei kerrota kellekään… 😉 Mittariin keräänty reilut 8 km, joka rapakunnolla ja reiluilla 10 kilon selkäpainoilla (ja marjastuskyykyillä) tuntu ihan just sopivalta liikuntasuoritukselta!

Muutaman vinkki laitetaan retkestä itselle takaraivoon noin niinkun mennään-lasten-kanssa-vinkkelistä:

Varaa riittävästi evästä.
Kotamäen poppoon evästys oli seuraava:

1 paketti makkaraa (Huiluntuhti)
Marialle lounaaksi yhden munan munakas ja välipalaksi kirsikkatomaattia ja leipää
Molemmille aikuisille 1 kpl Sunnuntai gluteeniton kaurasämpylä täytettynä (Petterillä metukkatäyte, Annalla juusto + salaatti)
1 levy Maraboun tummaa suklaata
Termarillinen kahvia
1,5 l vesipullo
Meillä Kotamäen perheellä eväspolitiikka teki tiukkaa; Maria söi suunniteltua enemmän, jo ensimmäisellä tauolla kiskaisi oman leivän, munakkaan ja äitin leivästä puolet. Ja tietenkin määrä X mustikoita ja karpaloita. Onneksi oli makkaraa – äitille siis. Välipalaksi upposi loput äidin leivästä ja sitten mentiinki jo muiden eväille! Kun kotiin päästiin, riitti ruokahalua vaikka muille jakaa! 😀

Kerrospukeutuminen on jees! Päivä oli huikean lämmin – 18C oli mittarissa kun lähdimme kotiin. Marialle oli oiva asustus ulkoilupuku, jonka alla oli body ja sukkahousut sekä puuvillapipo. Hiki ei tullut, mutta ei palellutkaan.
Hyvät kengät! Meidän valitsemallamme reitillä Kuhankuonolla pärjäsi hyvin lenkkareilla – reitti on helppokulkuista ja sisälsi paljon hyväkuntoisia pitkospuita.

Lisätietoa: http://www.kuhankuono.fi/ ja http://www.luontoon.fi/kurjenrahka