Lapsityövoiman käyttö sallittua! Sormiväreily sen kun jatkuu… Äitillä on tietysti aina joku visio, josta tytär ei ole aivan samaa mieltä ja lopputuloksena kartongilla on jos jonkunlaisia länttejä… Niistä äiti sitten vähän jatkojalostaa ja hyvähän siitä tulee. Näihin haettiin inspiraatiota Facebookin ”Lasten kanssa askartelevan ideapankista”, suosittelen!
Itsetehty on aina itsetehty!
Arjen sujuvuutta ajatellen olen alkanu keittää riisiä melkeen aina tupla-annoksen. Se mikä jää tänään syömättä, paistetaan huomenna pannulla pekonin, herneiden, maissin ja mantelilastujen kanssa. Yksinkertaisuudessaan ja maussaan tämä on pelastanut jo monta iltaa, kun tullaan nälkäisenä kotiin! Uskoisin, että pekonia voisi myös hamstrata pakkaseen, jolloin aineksetkin olisivat aina ”hätävara-valmiina”. Äkkiähän ne siinä kuumalla pannulla sulaa…
Eli siis, kolmelle hengelle tarvitaan:
n. 5 dl keitettyä, jäähdytettyä riisiä
pari-kolme-neljä-viisi pekonisiivua
kourallinen/pussillinen pakastevihanneksia (herne, maissi, paprika…)
kourallinen mantelilastuja
suolaa, pippuria, mausteita oman mieltymyksen mukaan
Paista suikaloituja pekoneita pannulla pari minuuttia, kunnes ovat rapsakoituneet. Pekonista irtoaa sopivasti rasvaa ja makua, eli öljyä ei tarvita, vaan voit lisätä riisit ja pannuun ja paistella niitä kunnes lämpenevät kunnolla ja alkavat myös saada vähän väriä. Lisää herneet ym. ja mantelilastut ja mausta. Kääntele ja paista kunnes satsi on kuumaa ja herkullista.
Brita-kakku, eli meidän perheessä ”rutainatorttu”, on helposti gluteenittomaksi muunneltu, armollinen tarjoilla ja maku vain paranee päivä päivältä. Täytteet on sovellettavissa maun mukaan, oma suosikkini on vadelmat ja hillat!
Tällä kertaa Helmin 2-vuotiskakussa täytteenä oli vispikermaa, jogurttia ja pakastemansikoita sekä koristeena sulatettua valko- ja maitosuklaata…
Pohja:
3 keltuaista
1,5 dl sokeria
2,5 dl gluteenitonta jauhoseosta (yleensä käytän Semperin Fin Mixiä josta n. 0,5 dl korvaan kaurajauholla)
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
0,5 dl maitoa
125 g margariinia sulatettuna
Marenki:
3 valkuaista
2,5 dl sokeria
vajaa desi mantelilastuja
Täyte:
2 dl vispikermaa vatkattuna
0,5-1 prk rahkaa (tai vastaava määrä esim. turkkilaista jogurttia)
2 tl vaniljasokeria
(sokeria)
marjoja tai hedelmiä (myös koristeluun)
Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan vuorotellen maidon ja sulatetun margariinin kanssa. Levitä uunipellille leivinpaperin päälle. Vatkaa marenkiin valkuaisia ja lisää sokeri vähän kerrallaan kunnes marenki on jähmeää ja paksua. Levitä marenki pohjan päälle varovasti ja ripottele päälle mantelilastut. Paista koko komeutta 175 asteessa n. 25 minuuttia.
Gluteeniton pohja on hiukan haastavampaa käsitellä kuin normipohja, eli kannattaa antaa jäähtyä hyvin vaikkapa uunipellillä, mielellään viileässä (parveke/terassi talviaikaan on loistava vaihtoehto). Jäähdyttyään pohja on paras irrottaa leivipaperista ohuiden lastojen avulla.
Itse yleensä jaan pohjan kahtia. Tämä säilyy hyvin myös pakkasessa, eli jos ei ole isot bileet tulossa, voi leikellä pohjan kahteen osaan niin, että jää siivu jemmaankin kätevänä hätävarana.
Vatkaa täytteeseen kerma ja lisää rahka ja marjat/hedelmät, sekä sokerit. Huom. varovasti sokerin kanssa, sillä itse takina on tosi makeaa, ja kiva vastapaino rahkan ja marjojen happamuudelle.
Levitä täyte kahden pohjalevyn väliin ja koristele luovasti marjoilla tai hedelmillä.
Jos leikkaus ja pohjan irrotus ja siirto menee metsään, ei hätää, kakun voi hyvin tarjoilla myös esim. isosta kauniista salaattikulhosta. Kokoa vain kerroksittain pohjalevyä (=tai murusia) ja täytettä. Maistuu aivan yhtä hyvältä, on helppo lapioida lautasille ja on myös helpompi säilyttää viileässä! 🙂
Anna maustua pari tuntia tai vaikka seuraavaan päivään ja NAUTI! Tätä kakkua pitää ja saa santsata!
Eksyin elämäni ensimmäistä kertaa Turun keskustan askartelupuoti Presentoon, jota ei turhaa mainosteta askartelijan karkkikaupaksi. Sinne vaan EI kannata mennä toppahaalarisen taaperon kanssa, joka ylettää vaunuistakin nopeasti hipelöimään kaikenlaista kivaa ja värikästä. No meillä oli onneksi selvät sävelet: halusimme ostaa sormivärejä ja puukirjaimia. Ja niitähän löytyi. (Ja äiti lähtee sitten uudestaan kauppasille ihan yksin!) Illalla levitettiin olkkarin lattialle iso pahvialusta suojaksi ja tytön ilme on aika huikea kun loruutin kertakäyttölautasille värejä, ja näytin että nyt SAA vapaasti sörkkiä ja lähmiä ja töhriä ja levitellä maalia kartongille. Wuhuu! Maalit näyttikin laimentamattomina varsin herkullisilta – varsinkin mustalla paperilla.
Otettiin sitten vielä toinenkin iltaistunto ja maalattiin papalle isänpäivälahja ja parit kortit siinä sivussa. Nyt saa pappa luvan kanssa merkata reviirinsä eli oman ”telkkarinkatseluhuoneensa” :). Tosin vasta myöhemmin sain kuulla, että kuivuessaan sormivärit ei tahdo pysyä muussa kuin paperissa, eli jännityksellä odotamme miten papan pesän maalit rapistuu… Puu oli kuitekin ihanasti patinoitunutta (kiitos löydöksestä työkaverille), eikä mitään lakkapintaa, eli toivossa on hyvä elää!
Värikästä ja hauskaa isänpäivää!
Päiväkodissa oli lisäksi askarreltu traktorikortti ja leivottu isille pikkuleipiä.
Tästähän onkin jo tovin aikaa puhuttu, ja ajatuksen tasolla suunniteltu jo ainakin viime kesästä lähtien. Nyt otimme kalenterit esiin ja löysimme kaikille sopivan lauantain! Pakkasimme muksut, yhden miehen ja yhden ystävänkin autoihin, evästä ja vaippoja (just ja just tarpeeksi) reppuihin ja hurautimme Kuhankuonolle, eli Kurjenrahkan kansallispuistoon Pöytyälle. Ennen lapsia ollaan siellä joskus käytykin kävelemässä ja paistamassa makkaraa, joten hyvillä mielin uskaltauduimme pienten kanssa nyt matkaan (siis Maria 1 v 2 kk ja Helmi 1 v 9 kk). Noinkin läheltä Turkua löytyy noin mahtava paikka!
Ilma mitä mainioin, ja niin, no eipä oltu yksin. Ei päästy kilometriä kauemmas kun oli jo laskettava typykät kantorepuista pois, kun ympärillä huusi muhkeat mustikat ja pulleat puolukat: poimikaa meidät, viekää meidät kotiinne täältä! Helmi mustikkalinjalla, Maria puolukoiden perässä, ja me vanhemmat hehkutellen ”miten näitä on näin paljon, eikä kukaan oo poiminu”! Pikkuämpäreihin saatiinkin pian täytettä, samalla kun maisteliin ja haisteltiin luontoa, ja nautittiin raittiista ilmasta.
Kohta mahojen kurniessa spurtattiin pikkupätkä kävelyä Kurjenpesälle Savojärven rantaan. Oli tosiaan muitakin liikkeellä, joten olipa helppo kaivella makkarat repuista kun oli hyvät hiillokset jo valmiina odottamassa. Kurjenpesän luontotuvallehan muuten pääsee myös esteettömästi pyörien päällä, kun ajaa auton lähelle (viitoitus siitä ison tien parkkikselta vaan on puutteellinen). Pihapiirissä pääsee liikkumaan, ja jopa alas rantaan on leveä väylä, samoin kuin Karpalopolun alkuosaan suon laitaan. On paljon taukopaikkapöytiä, siisti ympäristö ja huussit, ja vesijohtokin, josta saatiin juomapullot täytettyä. Eväsleivät ja makkarat maistui, niinkuin aina ulkosalla.
Hyvä ruoka, vielä parempi mieli, ja jäseniinhän se valuu ainaki noilla pikkuihmisillä. Kohta olivat manducoissaan unessa molemmat! Maria kiskaisi täysimittaiset päiväunet 1,5 tuntia Manducassa, mikä teki pienen kanssa liikkumisesta kyllä mukavaa. Kierrettiin Savojärveä ympäri, jonne siis sitten viime näkemän on laajennettu kävelyreittiä. Hieno järvimaisema ja paljon taukopaikkoja. Kahvihammasta pakotti reilun tunnin päästä vanhemmilla ja ainakin toinen reppuilijoista kyllästyi kyyditykseen – eli tauon paikka! Termarikahvit, lisää evästä, käpyjen järveenheittelyä ja 4 x vaipanvaihto 10 minuutin sisään!!! Lisää mustikoita ja maaperään tutustumista ennen kuin otettiin loppurutistus takasin autolle. Pari suppilovahveroakin ehkä havaittiin matkalla, muttei kerrota kellekään… 😉 Mittariin keräänty reilut 8 km, joka rapakunnolla ja reiluilla 10 kilon selkäpainoilla (ja marjastuskyykyillä) tuntu ihan just sopivalta liikuntasuoritukselta!
Muutaman vinkki laitetaan retkestä itselle takaraivoon noin niinkun mennään-lasten-kanssa-vinkkelistä:
Meillä Kotamäen perheellä eväspolitiikka teki tiukkaa; Maria söi suunniteltua enemmän, jo ensimmäisellä tauolla kiskaisi oman leivän, munakkaan ja äitin leivästä puolet. Ja tietenkin määrä X mustikoita ja karpaloita. Onneksi oli makkaraa – äitille siis. Välipalaksi upposi loput äidin leivästä ja sitten mentiinki jo muiden eväille! Kun kotiin päästiin, riitti ruokahalua vaikka muille jakaa! 😀
Lisätietoa: http://www.kuhankuono.fi/ ja http://www.luontoon.fi/kurjenrahka
Valmiina lähtöön!
Mustikoita…
ja puolukoita…
Väsyneet kyytiläiset ja iloiset kuljettajat.
Kahvitauon paikka!
Minä ite kävelen!
Vaikka et olisi kaaliruokien ylin ystävä, anna mahdollisuus tälle venäläiselle versiolle (tai siksi tätä ainakin lehdessä väitettiin, itse vähän muuttelin). Tomaattimurska, suolakurkku ja smetana antavat ihan uuden säväyksen! Edullinen, riittoisa, supermaukas ruoka, joka vain paranee päivä päivältä maustuttuaan jääkaapissa.
n. 1 kg kaalia ohuina suikaleina
2 sipulia silputtuna
3 valkosipulin kynttä murskattuna
700 g jauhelihaa
1 dl puuroriisiä
1 suolakurkku silputtuna
Mausteliemi:
1 tlk (400g) tomaattimurskaa
1 prk smetanaa (myös crème freche todettu toimivaksi)
2 rkl siirappia
suolaa, pippuria, meiramia
n. 3 dl kasvislientä
Pilko sipulit ja kaali. Kaalen saa muuten ohueksi suikaleeksi juustohöylällä. Käristä jauheliha pannulla sipuleiden kanssa ja voit sinnekkin ripotella vähän mausteita.
Jos teet mausteliemen kasvisliemikuutiosta, kiehauta vettä ja lisää muut ainekset. Kauho sitten kaikki ainekset isoon, noin komen litran vetoiseen uunivuokaan ja sekoita. Paista 200 asteessa reilu tunti ja peitä lopussa leivinpaperilla tai foliolla jos näyttää tummuvan liikaa.
Tehtiin kimppatilaus Luontaistukkuun, ja posti toi minulle muun muassa 2 kiloa kuivattuja kikherneitä, joka tekee keitettynä varmaan 5 kiloa! Mikäpä siinä, kikherneet on superhyviä ja niitä voi laittaa pataan, kasvispihveihin, keittoihin, salaatteihin… Ja tehdä hummusta!
En ole ihan varma mitä sellaiseen aitoon alkuperäiseen tulisi, mutta mun versioon tulee:
3 dl keitettyjä kikherneitä
0,5 dl oliiviöljyä
(0,5 dl vettä jos vaikuttaa kuivalta)
0,5 sitruunan mehu
1-2 valkosipulinkynttä murskattuna
3 rkl seesaminsiemeniä (kun ei tahinitahnaa ole)
suolaa, pippuria ja juustokuminaa
Survo kaikki ainekset sauvasekoittimella tahnaksi ja nauti leivän päällä, tai dippaa vaikka sipsejä tai kasvistikkuja.
Keitin siis tosiaan noin puoli kiloa kikherneitä kerralla isossa kattilassa, lioteltuani niitä ensin puolisen päivää vedessä. Keittoaika reilun tunnin. Naposteltiin niitä siinä Helmin kans ihan semmosenaan, ja hummuksen lisäksi annostelin vielä aimoannoksen pikkupusseihin pakkaseen, josta niitä on helppo ja tosi nopea sulattaa ja lisätä salaattiin, keittoihin tai muuhun ruokaan.
Purjo-peruna-kikherne-keitto (n. 5 hengelle)
1 iso purjo
(1-2 valkosipulin kynttä)
loraus oliiviöljyä
3 perunaa
2,5 dl keitettyjä (tai säilyke-)kikherneitä
kasvisliemikuutio
suolaa, pippuria, juustokuminaa
(nokare tuorejuustoa tai kermaa)
Pese ja pilko purjo (ja valkosipuli) ja kuullota hetki keiton vetävässä kattilassa oliiviöljyssä. Kuori siinä sivussa perunat ja pilko ne, lisää sitten kattilaan purjon seuraksi. Lisää vettä sen verran, että ainekset peittyvät reilusti. Kikherneet perunan kanssa saostavat keittoa oikein mukavasti. Lisää mausteet ja liemikuutio ja keitä n. 10 minuuttia. Lisää sitten kikherneet ja keitä vielä 10 minuuttia tai kunnes perunat ovat kypsiä ja purjo pehmeää. Tarkista maku, lisää halutessasi vähän kermaa, tuore- tai sulatejuustoa ja soseuta keitto sauvasekoittimella mieleisesi ”purutuntuma-asteen” mukaiseksi.
Kasviskeitoksi tuhti setti, eli täyttävää ja hyvää!
Tämä on takuuherkku, josta kaikki perheessä tykkää, mukaanlukien Helmi! Itse tulee yleensä syötyä överit… Kohtalaisen nopea ja helppo tehdä, edullinen, ja voittaa kaupan einekset vaikka ihan pikkuriikkisen pitääkin nähdä vaivaa. Tänään oli lisukkeena keitetyt porkkanat ja feta-jogurttidippi, ja öljyä lorahti perunoille pikkusen liikaa, mutta hyvää oli. Ohje 3-4 hengelle, ja on tietysti gluteeniton.
Ainekset ”nugetteihin”:
4 paksua kanan maustamatonta rintafilettä
suolaa&pippuria
1 dl gluteenitonta jauhoa (Semperin fin mix)
1 muna kevyesti vatkattuna
n. 2 dl gluteenitonta korppujauhoa (Risetti) + ripaus suolaa
öljyä paistamiseen
Ainekset ”ranskiksiin”:
6-7 keskikokoista perunaa
kunnon loraus oliiviöljyä
2 valkosipulin kynttä
suolaa (voi myös lisätä vasta paiston jälkeen, jos on pieniä syöjiä ruokakunnassa)
Dippi:
1 dl maustamatonta jogurttia
n. 1/2 dl fetajuustoa murustettuna
1 valkosipulinkynsi murskattuna
(suolaa) pippuria, ripaus paprikajauhetta ja ripaus Provencen mausteseosta
1 tl hunajaa
Lohko perunat (laitoin kuorineen kun olivat pestyjä) uunivuokaan. Jos haluat nopeammin valmista, suikaloi ohuiksi ranskalaisiksi. Ripottele päälle suola ja valkosipuli ja lorauttele oliiviöljyä. Sekoita ja laita uuniin 200 asteeseen. Paista 20-40 minuuttia perunoiden koosta ja uunin tehosta riippuen.
Suikaloi kana ja mausta suolalla ja pippurilla. Leivitä palaset ensin jauhossa, sitten munassa ja lopuksi korppujauhossa. Paista öljyssä kohtalaisen kuumalla pannulla kunnes ovat kullanruskeita ja rapeita. Siinä sivussa sekoita dipin ainekset ja jos ehtii, anna maustua hetki jääkaapissa.
Jamma-jamma, tämä on myös pienille syömämiehille ja -naisille oivaa sormiruokaa, jos ei vielä lusikka/haarukka pysy kädessä. Suolaa (ja tujumpiakin mausteita) voi myös säästellä kokatessa ja lisätä vasta aikuisten annoksiin tai esim. dippiin.
Näistä se syntyi tällä kertaa…
Pähkinät on ihania. Siemenet on ihania. Olen kaurahiutaleiden suurkuluttaja. Siis mysli on mun juttu! Kaupan gluteenittomat myslit on järkyttävän hintaisia, yleensä niihin on lisätty paljon sokeria, ja mitä lie tärkkelyssiirappeja, kookoshiutaleita ja muuta ikävää 😉 Kannattaa siis tehdä itse! Mysliinhän voi laittaa VAIKKA MITÄ, hiutaleita, leseitä, siemeniä, pähkinöitä, manteleita, kuivattuja hedelmiä ja marjoja… mausteita kans voi varioida, kanelia, kardemummaa…chiliä?
Nyt tuli tällainen kokeilu: (kaikki ainesosat on summanmutikalla, eli noin about, suurinpiirtein…)
6 dl (puhdas)kaurahiutaleita
2 dl auringonkukan siemeniä
1 dl kurpitsansiemeniä
0,5 dl cashew-pähkinöitä
0,5 dl mantelilastuja
2 dl maapähkinöitä kuorineen
0,5 dl hunajaa (tein jänkistä juoksevaa hauduttamalla purkkia kuumavesihauteessa)
0,5 dl rypsiöljyä
0,5 tl kanelia
puolikas omena (kokonainen olis ollu vielä parempi)
Lisäksi: rusinoita, chian siemeniä, sokerijuurikashiutaleita
Laita uuni päälle 175 asteeseen. Sekoita hiutaleet, pähkinät ja siemenet, sekä keskenään hunaja, öljy ja kaneli. Sekoita kaikki yhteen ja kaada leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Raasta päälle omena ja laita uuniin paahtumaan n. 20 minuutiksi. Varo kärventämästä pähkinöitä, kääntele välillä ja vähennä tarvittaessa lämpöä. Sen jälkeen säädä lämpö 125-150 asteeseen ja anna paahtua vielä 15-20 minuuttia. Mmmm, mikä tuoksu!
Anna myslin jäähtyä ennen kuin lisäät kuivahedelmät – tässä tapauksessa rusinat. Itse sekoitin vielä joukkoon chian siemeniä, kun niitä sattui löytymään, ja jos ei myslissä vielä ollut tarpeeksi kuitua niin lisäsinpä vielä hivenen sokerijuurikashiutaleitakin.
Kyllä on hyvää luonnonjogurtin kans, tai maidon, tai hedelmäsalaatin… Tai ihan semmosenaan napostellen…
Ennen uunia…
ja uunin jälkeen.
Kesän metsämansikkasatoa.
Makea, suklainen, luontaisesti gluteeniton herkku, jonka kruunaa tuorejuustokuorrutus ja marjat. Muistaakseni Pirkan ohje alunperin.
Marjoista parhaiten suklaan kanssa sopii mun mielestä vadelmat ja mansikat, miksei punaherukatkin. Tuoreet aina parempia, mutta pakastetutkin on todettu vallan toimiviksi.
125 g voita tai margariinia
200 g tummaa suklaata
3 kananmunaa
2 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
80 g mantelijauhetta
Kuorrutus:
200 g maustamatonta tuorejuustoa
n. 1 dl tomusokeria
3 dl marjoja
Sulata voi ja suklaa. Anna jäähtyä hieman. Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi ja lisää voisula koko ajan sekoittaen. Sekoita kuivat aineet ensin keskenään ja lisää taikinaan käännellen.
Kaada taikina irtopohjavuokaan jonka pohja on vuorattu leivinpaperilla ja reunat voideltu. Paista 175 asteessa noin 30 minuuttia. Anna jäähtyä. Sekoita kuorrutteen tuorejuusto ja sokeri, levitä kakun pinnalle ja koristele runsailla marjoilla. Tämä on vielä parempaa seuraavana päivänä kun on oikeen maustunut.
ihte tehtiin 