Tämä syksy on ollu uskomattoman hieno ja lämmin, kunnes marraskuu saapui sateineen. Märkä asfaltti imee kaiken valon, kuravaatteita veivataan päälle monta kertaa päivässä ja eteinen on täynnä rapaa. Omalla pihalla ulkoilu on vaan kesän jälkeen jäänyt, kun pikkukakkosen ja iltaruuan jälkeen tuntuu hankalalta lähteä pihalle pimeään.
Mutta yhtenä iltana ei annettu ankeuden voittaa, vaan hyödynnettiin pimeys, eikä onneksemme torstai-iltana edes satanut! Vietettiin lasten PIMEÄÄ ILTAA.
Valaistiin piha lyhdyillä ja tuikuilla, kaivettiin esiin taskulamput ja heijastinliivit ja päästiin tunnelmaan kuuntelemalla ensialkuun satu Minä, Muru ja metsä. Pussitin ja piilotin salaa lähimetsään jo alkuillasta heijastimilla varustettuja herkkupusseja, joita sitten lapset lähtivät taskulamppujen valossa innolla etsimään. Askartelin myös palapelin ja jaoin sen 12 pussin kesken. Haastettakin oli, mutta kaikki aarteet löytyivät! Siemailimme kuumaa kaakaota termareista, ja syötiin aarretikkareiden kaveriksi vielä rinkeleitä ja riisisuklaata päälle. Lapset kävivät sitten vielä itse piilottelemassa heijastinaarteita metsään, ja palapelikin saatiin kokoon.
Piha-pikkujouluissa nähdään! 😉
Tässä vielä aarteemme ja satu, joka sopi oivallisesti taskulampun valossa luetuksi! Muita ehdolla olleita kirjoja olivat Mauri Kunnas: Yötarinoita, Benji Davies: Toivo ja talviyö, Norbert Landa&Tim Warnes: Suuri hirviöjahti
























