Meillä on nyt niiiiiin hieno taloyhtiön piha ja yhteinen leikkipaikka. Vanha alkuperäinen puinen ”liukumäki” kahdeksankymmentäluvulta löysi uuden kodin roskalavaryhmän kautta, talkoohengessä hiekkalaatikon luurankokin kaivettiin ylös, keinua ja penkkejä maalattiin ja yleisilmettä parannettiin siistimällä puustoa ja haravoimalla roskia. Raision kaupungin nuorten työpajalta tilattiin mittatilaustyönä tehty leikkimökki, jonka lisäksi hommattiin uusi hiekkalaatikko ja tuunattiin pari muutakin yksityiskohtaa.  Tyhjemmästäkin nyt voi syyn nyhjästä, eli uudistuneen leikkipaikan kunniaksi päätettiin järjestää PIHAJUHLAT!

Nyyttärimeiningillä koristeltiin piha ja katettiin pöytään kahvia, teetä ja monenlaista pientä purtavaa kaikille naapureille. Tekasin tutun ja turvallisen Brita-kakun uudella twistillä, eli lemon curdilla ja lakritsijauheella.

Ohjelmaakin oli. Ensin tietysti kuplivaa laseihin ja puhe – tosin sen (5-vuotiaalle) esittäjälle iski ihan viime hetkellä ramppikuume, mutta muut pelastivat tilanteen :). Siitä oli pakko yhteistuumin siirtyä nauttimaan hetkeksi herkkupöydän antimista, sillä keskittyminen ohjeiden kuunteluun on 3-8 -vuotiailla olematonta, jos vieressä on PILLITIKKAREITA! Jee!

Sopivassa sokerinousuhumalassa aloitettiin olympialaiset:

• Käpyjen keräys ämpäreihin, aikaa 2 minuuttia. Eniten käpyjä, eniten pisteitä.
• Käpyjen heitto. Jokaisella 5 yritystä=5 käpyä, isommista ämpäreistä vähemmän pisteitä ja pienemmistä enemmän.
• Kananmunan kuljetus (pienemmillä lusikka kädessä ja isommilla suussa). Viimeistään tässä vaiheessa lopetettiin pisteiden laskeminen, sillä KAIKKI ovat voittajia!
• Temppurata, jossa mm. käpyjen heitto leikkimökin ikkuna-aukosta sisään, yhdellä jalalla hyppiminen laattoja pitkin, penkille nousu, hyppy alas, juoksua pihamaalle piirrettyä mutkittelevaa viivaa pitkin, lasten krokettipelillä yhden pallon lyönti, laudanpätkistä kasattu tasapainottelurata, halkojen yli loikkiminen ja mölkkykeilaus jalkapallolla.
• Aarteenmetsästys kartan kanssa. Piirsin vapaalla kädellä (mittasuhteet vähän mitä sattuun) kartan meidän piha-alueesta, johon merkkasin piilopaikat ja kävin jo aamulla piilottamassa suklaakultarahat (aivan into pinkeenä – myönnän!). Aarteenetsintä osoittautuikin aika haastavaksi, varsinkin kun 3,5-vuotiailla ei vielä ole kovinkaan hyvää kykyä hahmottaa karttaa ja viisivuotiaalla kiire löytää suklaat HETI ;). 8-vuotiaalle tämä oli jo ihan sopiva haaste, mutta olisi kyllä pitänyt jättää kolikot selkeämmin näkyville, eikä piilottaa ränniin, penkin alle, halkopinon koloon ja ihan puskan keskelle. Noh, lopulta tästä tuli ihan kiva ”lapsi-aikuinen -aktiviteetti”.

Kiva oli ilta, ja uni maistui varmasti kaikille. Kultarahoja taisi löytyä vielä seuraavanakin päivänä… 😉