Päärynä-porkkanapiirakka (gluteeniton, mahd. maidoton)

Mehevä ja hyvin gluteenittomaksi tuunattava piirakka, ohjeesta tulee pellillinen, ja osan voi hyvin pakastaa. Hedelmissä voi soveltaa, alkuperäinen Kaarina Roinisen ohje on aprikooseista, meillä sattui nyt olemaan tuoreita päärynöitä. Ja koska ei ollut kaapissa tuorejuustoa, vatkasin kuorrutukseen 2 dl kuohukermaa ja lisäsin vähän turkkilaista jogurttia + vaniljasokeria. Lusikoin valmiiksi leikattujen palojen päälle kerman ja ripottelin koristeita. Eli niistä tuli leivoksia piirakan sijaan 🙂 Ja pikkuleipuri auttoi varsinkin maistelemisessa!

DSCF7037 - Copy                     DSCF7064 - Copy

DSCF7057

Ja maidotonhan tästä ohjeesta tulee kasvismargariinilla ja vatkaamalla päälle soijakermaa 😉

200 g voita tai margariinia
2,5 dl sokeria
3 munaa
5 dl jauhoja (käytin 2 dl kaurajauhoja+3 dl Fin Mixiä)
3 tl leivinjauhetta
4 dl porkkanaraastetta
1 prk (n. 400 g) säilyke – tai tuoreita (3 kpl) päärynöitä
1 rkl raastettua tuoretta inkivääriä tai 1,5 tl kuivattua jauhettua

Kuorrutukseen:

100 g maustamatonta tuorejuustoa
3-4 dl tomusokeria
1 tl vaniljasokeria
koristeeksi rakeita

Vatkaa pehmeä margariini ja sokeri. Lisää munat yksitellen vatkaten. Raasta porkkanat ja inkivääri, sekä pilko hedelmät ja sekoita taikinaan. Sekoita keskenään loput kuivat aineet ja lisää taikinaan. Vältä turhaa sekoittamista.

Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja paista 200 asteessa uunin keskitasossa 20-25 minuuuttia. Anna jäähtyä.
Kuorrutukseen vatkaa tuorejuusto ja sokerit ja levitä tasaiseksi kerrokseksi piirakan päälle. Koristele rakeilla. Leikkaa annospaloiksi.

DSCF7087

Lohimedaljongit voi-sitruunakastikkeella ja uunijuurekset (gluteeniton, kananmunaton, mahd.maidoton)

3-4 annosta

Medaljonkeja tulee paistettua aika useinkin, ja yleensä teen jonku jogurtti-tilli-suolakurkku -kastikkeen, mutta nyt päätin kokeilla vähän jotain muuta ja kastike sai hyvän vastaanoton 🙂 Paitsi että Helmi ei kyllä syöny yhtään, mutta onkin ollu kipeenä…

Kalaan:

tilkka öljyä paistamiseen
750 g lohifile
sitruunapippuria, suolaa
1 sitruuna
50 g voita (tai maidotonta margariinia)
1 tl sokeria tai hunajaa
1 tl tilliä

Uunijuureksiin:

1 pieni bataatti
3 porkkanaa
4 perunaa
3 punajuurta
3 valkosipulin kynttä murskattuna
0,5 dl oliiviöljyä
reilu rkl hunajaa
suolaa ja pippuria
(1 rkl raastettua inkivääriä)

Valmista ensin juurekset pilkkomalla ne suurin piirtein yhtä isoiksi paloiksi (perunat kypsyy nopeammin, eli voi jättää isommiksi) ja levitä uuninpellille tai vuokaan. Sekoita mausteet, öljy, hunaja ja valkosipulisilppu ja sekoita juureksiin. Paista 200-225 asteessa puolisen tuntia, riippuen palojen koosta ja siitä onko ne pienemmässä uunivuoassa paksulti vai laajalla pellillä ohuena kerroksena. Voit sekoittaa ja käännellä välillä.

Leikkaa lohi medaljongeiksi ja mausta suolalla ja sitruunapippurilla. Paista öljyssä molemmin puolin ja nosta sitten jo valmiiksi lautasille. Lisää pannuun voi, sitruunamehu, sokeri/hunaja ja tilli ja halutessa suolaa ja lisää pippuria. Kiehauta nopeasti ja kaada lohipalojen päälle. Voit myös nostaa kalat vielä takaisin pannulle kastikkeeseen muhimaan, jos et ihan heti tarjoile.

Lisänä hamparibuffetistakin tuttu coleslaw.

DSCF6997

Rapeaa maissikanaa, eli melkeen KFC (gluteeniton, maidoton)

Terveellisempi versio friteeratusta kanasta, mutta silti HYVÄÄ! Eli ei ihan KFC (Kentucky Fried Chicken) vaan CFC = Corn Flakes Fried/Cooked Chicken) 🙂

Kaupoissa on ollut saatavilla gluteenittomia Corn Flakeseja jo jonkin aikaa, nyt vieläpä kohtuuhintaan, ja jos sanotaan että vehnä saa aikaan riippuvuutta, niin saa kyllä nämä murotkin! Oli kyllä aika ihana syödä tutun makuisia muroja piiiiitkästä aikaa mm. maidon ja banaanin kanssa!

Päätin siis kokeilla murot myös leivityksessä ja hyvin toimii:

500 g maustamattomia kanafileitä
suolaa ja mustapippuria
1 kananmuna
3 dl muroja

Leikkaa kana suikaleiksi ja mausta suolalla ja pippurilla (miksei muillakin mausteilla, esim. cayanne-pippurilla). Riko munan rakenne ja sirottele sekaan myös vähän suolaa. Murskaa murot pienemmäksi rouheeksi. Pyörittele kananpalat ensin munassa ja sitten muroissa. Paista leivinpellillä 200 asteessa n. 15-20 minuuttia, kunnes ovat pinnalta kullanruskeita ja kana kypsää sisältä.

Meillä nämä tarjoiltiin perunamuusin ja porkkanaraasteen kera!

DSCF6825

ps. kiva illanistujais-sormiruoka syntyy myös korvaamalla murot perunalastuilla, eli valmistamalla SIPSIKANAA! Omien makumieltymysten ja ruokarajoitteiden mukaan voi valita – original, barbeque, sour cream&onion… siihen sitten kermaviili/jogurtti/salsadippiä kaveriksi 🙂 ja vaikka kasvistikkuja!

Museokortti käytössä – ja kahavit päälle!

Taskussa on. Museokortti. Kulttuurin harrastamisen kynnys on siis huomattavasti alentunut ainakin museoiden osalta. Ja kunnon museovisiittiinhän tietysti kuuluu kahvittelut päälle! Harmi vaan, että kamera unohtu kotiin eka reissulla…

DSC00087

Osa 1:

Viime lauantaina aloitimme ”musujoilun” Turun Aboa Vetus & Ars Novasta, jossa ei ihan Ars Novaan saakka päästy, kun pienellä kävijällä alko pinna kiristyä ja nälkä kurnia mahassa. Mutta juuri se hyvä puoli tässä museokortissa onkin, että voi helposti palata uudestaan jos joku osa jää väliin kokonaan tai toisaalta kiinnostaa ihan uuden visiitin verran! Kellarikerroksen perusnäyttelyssä, eli arkeologisella puolella kahteltiin ja taivasteltiin vanhaa vanhaa Turkua; kiviä, portaita, luita ja luukkuja. Olipa siellä lasten onneksi myös SAA KOSKEA -osuuksiakin, eli pienoismalleja entisajan majatalosta, kylpylästä ja tallista 🙂

Yläkerrassa oli suosittu näyttely Nukkekoteja Lontoon Victoria and Albert Museum of Childhoodin kokoelmasta, mutta täytyy sanoa, että enemmän säväytti kyllä Raunistulan nukkekotikerhon luoma lumoava minimaailma! HIENOJA pieniä rakennelmia ja oivalluksia!

Jazz-brunssin sijaan suuntasimme Cafe Carrén antimien ääreen kirjaston kulmalle. Super-positiivinen yllätys tämä uusi tuttavuus! Luonnollisen ystävällinen palvelu, maukas Eilamarin täytetty (gluteeniton) sämpylä, mmmmmsuussha shulavaa jäätelöä ja iso pannullinen Earl Grey -teetä. Tavisystävän kokeilema lämmin pekoni-sieni-croissant oli kuulemma myös loistava! Tänne palaamme varmasti, jäi niin hyvä mieli!

Osa 2:

Lauantai-aamuna startattiin ensinnäkin sen verran aikaisin, että oltiin kymmeneltä kolkuttelemassa Lastenkirppis Seesamin ovia Kaarinassa. Mielestäni tosi siisi ja laadukas kirpputori, josta ei koskaan lähdetä tyhjin käsin… Mukaan tarttui tällä kertaa legginsit, samettimekko ja neulepusero, sekä jonkun jo rakkaana pitämä poliisiauto-lelu.

DSC00053

Otimme toisen museon haltuun, kun pörräytimme autolla Salon Veturitalliin. Siellä valokuvaaja Juha Metson Tunteella liikkeellä – Emotion in Motion retrospektiivinen näyttely. Upeita kuvia. Mustavalkoset vaan aina vetoaa muhun. Helmin näkövinkkelistä näyttely oli yhtä kuin tilaa ottaa pikku spurtteja, kivoja ääniä ilmastointiräppänöistä, portaita, penkkejä ja syvennyksiä. Valokuvista bongattiin kissa, koira, kukko, vauva, pyörä ja lehmä – näin muutaman mainitakseni…

DSC00006

DSC00012

DSC00037  DSC00022

Salon Taidemuseossa oon käyny kerran aiemminkin, ja se on kyllä jotenkin kiva – pieni, mutta monitasoinen. (Juha Metson lisäksi yläkerrassa Justin Houessoun henkilökuvia Beninistä. )

Ja taas nälkä 🙂 Monta kertaa ollaan Halikon Design Hillin ohi ajettu, ja monta kertaa on Kati hehkuttanut sen kahvilatarjontaa. NYT siis oiva tilaisuus testata, eikä kyllä jättänyt kylmäksi! Ensinnäkin gluteenittomia kakkuvaihtoehtoja oli ainakin VIISI (tuoreena!) ja suolaisistakin löytyi muhkea piirakka. Ja esillepano oli kyllä eri luokkaa kuin normikaffiloissa!

DSC00060         DSC00065          DSC00058

Design shoppien puolella olisi kans rahaa palanut, jos olisi päästänyt itsensä irti… Mutta tällä kertaa pysyttiin kohtuuden rajoissa. Positiiviseen kokemukseen vaikutti myös se, että sai rauhassa katsella, kun Helmi viihtyi leikkinurkkauksessa.

DSC00083

DSC00075

Ihan loistava päivä aloittaa ÄITIYSLOMA! 🙂

-Minna

 

Linssiä pataan mausteiden kera (gluteeniton, maidoton, kananmunaton)

En ole suuri kardemumman ystävä. Sillä saa helposti pilattua hyvänkin pullan. Siksipä olinkin epäileväinen tämän vanhasta Kotivinkistä löydetyn resepetin suhteen, jota kokeiltiin eka kertaa jo vuosia sitten ystävän kanssa. Hän oli uskollisesti lisännyt ohjeen mukaan 2 kokonaista teelusikallista kyseistä maustetta pataan ja minä olin varma, että syömättä jää! Mutta kardemumma jotenkin sulautuu ja piiloutuu tähän ruokaan aivan huikealla tavalla.

MAUSTEINEN KOOKOS-LINSSIPATA (5 annosta)

3 dl vihreitä linssejä
1 punainen paprika
1 sipuli
1 chili
2 valkosipulin kynttä
0,5 dl öljyä
pieni purkillinen tai n. 3 rkl tomaattipyrettä
2 tl kardemummaa
1 rkl garam masalaa
0,5 tl suolaa
5 dl appelsiinimehua
1 prk (400 ml) kookosmaitoa

Silppua sipuli, chili ja valkosipuli ja pilko paprika. Paista kasviksia pannulla öljyssä muutama minuutti. Lisää tomaattipyre sekä mausteet ja jatka paistamista vielä hetki. Lisää sitten appelsiinimehu ja kookosmaito ja kaada koko komeus kannelliseen pataan tai foliopeitteen alle vuokaan. Juu, tässä vaiheessa nestemäärä näyttää aika huikealta, mutta älä huoli. Hauduta  uunissa 200 asteessa noin tunti, kunnes neste on imeytynyt ja linssit kypsiä (tarvittaessa lisää vettä). Vähempikin haudutusaika varmaan riittää, jos laitat ainekset jo edeltävänä iltana valmiiksi pataan odottelemaan uunia.
Tarjoile riisin ja/tai naan-leivän kanssa.

DSCF6806

Epämääräisestä ulkonäöstään huolimatta tämä pata on yksi lempikasvisresepteistäni!

Lohikeitto – esivalmisteltua ei-niin-onnistuneesti…

Satuinkohan mainitsemaan ihan just edellisessä postauksessa, että alan oppia esivalmistelun kikkoja arkikokkauksessa. Noh, eipä aina onnistu yksinkertainenkaan suunnitelma…

Toissailtana pilkoin kattilaan keittoainekset valmiiksi ja nostin pakasteesta sulamaan lohipaloja (ostan aina tarjouksesta isomman fileen kerrallaan ja pakastan osan siitä juuri tällaisia hetkiä varten). Annoin miehelle ohjeen nostaa kattilan liedelle noin puoleksi tunniksi porisemaan, kunnes vihannekset on kypsiä, ja lisäämään lopuksi kalan, joka odottaa siinä ihan keittokattilan vieressä jääkaapissa…

DSCF6797

Noh, töistä tullessani mies teki juuri lähtöä iltavuoroonsa ja minä löysin lohipalat edelleen jääkaapista ja puoliksi syödyn keiton hellalta… Hölmistynyt ilme paljasti, että hän oli rekisteröinyt ohjeistuksesta vain sen ”puoli tuntia kattila liedellä”… Ihmettelikin, että olipa köykäistä keittoa, oli pitänyt ihan reilusti lisätä suolaa ja pippuria mausteeksi… No, me Helmin kans syötiin sitten TOSI kalaisaa lohisoppaa, ja hyvää oli!

LOHIKEITTO (4 annosta)

6 kiinteää perunaa
2-3 porkkanaa
puolikas purjo
3-4 rkl kalafondia (en ole löytänyt kalaliemikuutiota, jossa EI lukisi ”saattaa sisältää vehnää…”)
300-400 g lohta kuutioina
4-5 mauste- tai mustapippuria
2 tl kuivattua tilliä
(suolaa tarvittaessa)

Kuori ja pilko kasvikset, porkkanat mielellään vähän pienemmäksi kuin perunat, sillä ne kypsyvät hitaammin. VINKKI! Itse ostan torilta kerralla isomman satsin purjoa (usein saa eurolla 2 tai 3) ja pilkon valmiiksi pusseihin pakasteeseen. Sieltä on helppo ottaa keittoihin, salaatteihin, patoihin ja paistoksiin pikkusen kerrallaan, kun harvoin tulee kokonaista purjoa kerralla käytettyä.
Laita kasvikset kattilaan yhdessä mausteiden  ja fondin kera, ja anna kiehua parikymmentä minuuttia, kunnes vihannekset ovat miltei kypsiä. Lisää lohi ja kiehauta, kunnes kalat ovat kypsiä. Tarkista maku (voit myös lisätä lorauksen kermaa, tuoretta tilliä tai vaikka pakatepinaattia) ja nauti!

Oiva resepti esivalmistelluihin ruokiin on myös tämä mausteinen kookos-linssipata, josta ei lohi voi unohtua…

Äitien (vapaa)päivä

DSCF6574Jo sillon kun me alettiin perustamaan blogia, suunniteltiin, että pidetään ompelupäivä, jossa tehtäisiin essut meille – pitäähän ne vermeet olla kohillaan. Kankaatkin oli valikoitu jo aikoja sitten kuvaviestien voimalla, mutta hetkihän siinä heilahti ennen kun päivä saatiin oikiasti toteutettua, sillä jos ei muuta niin joku oli töissä, reissussa tai kipiänä. Ja vielä edeltävänä iltana piti ainakin toisessa taloudessa kajauttaa ilimoille se kymmenes muistutus että ”teillähän oli se isin ja tyttären päivä, muistatkos?! Huomenna on äitin oma päivä!”.

Mutta viimen se onnistu! Meidän molempien ajatus taisi mennä kutakuinkin näin: ”Aloitetaan reippaasti siinä kymmenen pintaan, tehdään jokin ruokaisa nopea salaatti ja leikellään rauhassa kankaan palat ja surruutellaan siinä näppärästi koneella. Oltaisko otettu nyt viimein ne yhteiskuvatkin? No, ehkä paremmalla ajalla ne kuitenkin…”

Aikatauluhan on lapsiperheessä aina suhteellista, joten eipä tämä(kään) päivä ollut poikkeus. Orastava tahtoikä veti 1,5 vuotiaan Marian ensin veteläksi eteisen lattialle (isi ja tytär oli tarkoitus heittää näppärästi keskustaan samalla kun pikapikaa piipahdetaan torilla). Kun sitten koko talvinen garderobi oli ahdettu päälle, sulokkaat aromit kantautuivat niskan ja lahkeen kautta pakottaen vaihtamaan koko sisimmän vartalonsuojakerroksen.  Kun viimein isit ja tyttäret oli saatettu omiin askareisiinsa ja me äidit pääsimme vauhtiin, suuntasimme luonnollisesti Turun kauppatorin antimista nauttimaan – olihan jossain kohtaa menumme pikaisesta salaatista täydentynyt kasvissosekeitoksi, pataleiväksi sekä suklaa-lakujälkkäriksi. Ai niin, ja sitten pikainen piipahdus kaupassa samalla ja SITTEN kohti keittiötä ja ompeluhetkeä!

Päätettiin kuitenkin ensin laittaa ruoka aluille ennen ompelua.  Mutta ennen kuin päästäisiin vauhtiin, totta kai piti keittää kunnon kahavit – ja ei muuta kuin espressot kehiin ja maito lämpenemään, suklaata vähän kylkeen!

DSCF6557Sitten tartuttiin kauhoihin ja kattiloihin, testailtiin ja maisteltiin. Ensimmäiseksi uuniin meni pataleipä, joka oli yön yli saanut muhia. Pataleivän ainekset siis sekoitetaan illalla ja ne saavat olla huoneen lämmössä kelmun alla 12-16 tuntia. Sen jälkeen uuniin ja tuore leipä on valmista tunnissa! (Joskin tässä kohtaa jo kerrottakoon, että kannellinen kulho EI ole sama asia kuin että lasikulhon päälle laittaisi kelmu. Sen kertoi keittiössä leijaleva hiivan tuoksu sekä valmiin leivän hiivainen sivumaku).

DSCF6591Kasvissosekeittoon laitoimme oikeastaan vähän kaikkea, mitä kaapeista (ja torilta)
löytyi. Siinä keittiössä kohkatessa kannattaa muistaa tarkistaa onko jokin levy päällä vai ei. Jos sosekeiton siirtää kuumalta levyltä toiselle levylle, joka niin ikään on kuuma, voi sieltä räiskyä päälle – jopa silmäkulmaan. Mutta pienet sotasaaliit kertovat vain onnistuneista taistoista 🙂 Paahdetut siemenet olivat kyllä tosi kiva lisä keitolle!
Keiton poristessa teki Minna meidän ruokaisan salaatin! Se oli niin hyvää, että koska jämät jäivät Kotamäen perheelle, käytiin siellä lähes tulkoon tappelu siitä, kuka saa syödä loput.  Salaatissa parasta oli kaikki mehevät mausteet!

DSCF6553Samalla kun Minnan teki salaattia, Anna teki jälkiruuan – suklaa-lakritsi moussen. Varmaan jokainen vieras, joka Kotamäen perheessä on käynyt, on joskus maistanut suklaamoussea. Nyt mousseen pistettiin lisämausteeksi Smallstoresta saatavaa iki-ihanaa lakujauhetta ja kylkeen karpaloita. Jos kaipaat nopeaa ja helppoa jälkkäriä, tässä se on: sulata suklaa, vatkaa vaahdoksi soijakerma ja sekoita ne keskenään. (!).

NimetönPatojen ja kulhojen äärellä vierähtikin aika nopeasti – ja varsinainen ompelun aloitus siirtyi iltapäivän puolelle. Mallailimme hetken kankaita ja mietimme sopivaa mallia, vauhtiinkin pääsimme parin sauman verran. Tarkoitus on työstää siis essut sekä meille isoille kokeille, että usein seurassamme liikkuville pienille painoksille.

DSCF6578Ompelun lomassa ulipa Annan uusi Singer viimeinkin korkattua – ja hyvin toimi! Raskaan ompelu-urakan (ainakin 45 minuuttia) jälkeen näläkä jo kurnikin ja koska ruokaa tunnetusti meidän käsissä tulee reilummalti, saimme onneksi ystävämme Katinkin pöydän äärelle.

Päivä oli kyllä mukava, vaikka ompelu ei nyt ihan pääosassa ollutkaan. Niin ihania kun nuo pienet koheltajat onkin, täytyy sanoa, että mukavaa oli myös tehdä ruokaa (ja mitä tahansa) välillä ihan rauhassa – ajatuksella. Ainakin Annan keittiössä ruoanlaittoon osallistuu usein koko perhe, joskin juniorillamme usein on varsin innokas ote sillä seurauksella, että keittiössä lentelevät keittiövälineet ja nopeista reflekseistä huolimatta raaka-aineita päätyy muuallekin kuin niille tarkoitettuihin astioihin. Usein ruoanlaittoon liittyy myös tuskainen ”vuokaa, äiti, vuokaa” -huuto, jonka juuret taitavat juontaa jonnekin kärsimättömän ja huonosti nälkää sietävän äidin geeneihin…

Minnan keittiössä paras aika laittaa ruokaa, jos sen haluaa rauhassa tehdä, on arkisin klo 17-18 kun TV:stä tulee Pikkukakkonen. No, onneksi pieni koheltajakin kasvaa siinä vauhdissa, että oikeasti osaa kohta apuna raastaa, sekoittaa, muusata, hienontaa ja ehkä jopa joskus pilkkoa…! Ja alkaahan tässä pikkuhiljaa myös kehittyä taito ja mielikuvitus esivalmistella huomisen illan ruokia tyyliin ”laitat sen vaan sitten tunniksi uuniin”, ”nostat kattilan jääkaapista liedelle puoleksitunniksi” tai ”paistat valmiiksi marinoidut suikaleet pannulla ja lisäät sen kermapurkin”! Näitä arjen helpotuksia luvassa blogiinkin!

Vaikka Minnan osalta päivä päättyikin melkein  epätoivoiseen soittoon kotirintamalta, missä yksi känkkäränkkä räkänokka (mutta siis tietysti enimmäkseen ihana sellainen) oli päivän aikana saanut isin akut kulutettua loppuun, oli päivä silti onnistunut! Rentoutuneilla äideillä riitti virtaa taas hetkeksi arjen askareisiin – pitää ottaa pian uusiksi!

Äitien vapaapäivän menu:DSCF6589

Kookoskasvissosekeittoa
Papusalaattia
Pataleipää
Laku-suklaamoussea ja karpaloita

 

Kookoskasvissosekeitto (gluteeniton, kananmunaton)

Talvipäivään ihanan mausteinen, mutta pehmeä keitto syntyi meidän äitien vapaapäivän tuloksena.

Kookoskasvissosekeitto (n. 5 annosta)

4 porkkanaa
2 keltajuurta
2 kaksi isoa maa-artisokkaa
3 perunaa
1/2 purjoa
1 pieni kukkakaali
1 dl kik-herneitä (säilöttyjä tai valmiiksi kypsäksi keitettyjä)
1/2 prk kookoskermaa (esim. Alpro)
1 dl chiligouda-juustoa raasteena
1 limen mehu
Sel pour Cuisine Italienne (A’rom) (tilaa vaikka Smalstoren verkkokaupasta!)
pippuria myllystä

DSCF6591

Paahdetut siemenet kruunasivat keiton.

Kuori ja pilko kaikki ainekset. Laita kattilaan kiehuvaan veteen ensin keltajuuret, porkkanat ja maa-artisokat (mausta yrttisuolalla) ja keitä viitisen minuuttia. Lisää sitten perunat ja purjo ja keittele taas hetki. Lisää vielä kukkakaali ja kik-herneet ja keitä kypsäksi. Lorauta lopuksi sekaan kookoskerma, limen mehu ja juustoraaste ja tarkistele makua. Lisää pippuria ja mausteita oman tyylisi mukaan ja soseuta.

Paahda kuumalla pannulla siemeniä koko ajan sekoittaen ja mausta suolalla (öljyäkään ei tarvita). Ripottele keiton päälle tarjoillessa.

Ja kyytipojaksi ihanaa gluteenitonta vuokaleipää (linkki)!

DSCF6587

Laku-suklaamousse (gluteeniton, maidoton, kananmunaton)

DSCF6597Varmaan jokainen vieras on ainakin joskus syönyt meillä suklaamoussea. Nopeus ja helppous ovat valtteja ja monelle siitä tulee myös uusi lemppari. Suklaan makua muuttamalla voi mousseen tuoda vaihtelua vaikkapa appelsiini-, minttu- tai kahvisuklaasta. Tämän kertainen sai tvistiä Smallstorestakin saatavasta Johan Bülow:n ihanasta lakritsijauheesta.

 

Laku-suklaamousse DSCF6553

1 prk Alpro vispautuvaa soijakermaa
1 levy Brunbergin tummaa suklaata
1 tl Johan Bülow:n lakritsijauhetta
tarjoiluun karpaloita

Sulata suklaa vesihauteessa. Suklaan sulaessa vaahdota soijakerma vaahdoksi. Lisää sulanut, mutta ei kuuma suklaa vaahdon sekaan ja lisää mukaan lakritsijauhe. Voit tarjoilla moussen heti tai laittaa jääkaappiin. Jääkaapissa mousse jähmettyy hiukan, joten jos haluat, voit pursottaa moussen tarjoiluastioihin, jolloin saat juhlavaa tunnelmaa.

Pataleipä (gluteeniton, maidoton, munaton)

Tämän reseptin bongasin alunperin Kodinkuvalehden Mrs. Jones’n blogista ja resepti pääsi heti kokeiluun! Todettakoon tässä kohtaa jo, että tuossa ”yöhaudutuksessa” kannellinen muovikulho ei sitten aja lasikulhon ja kelmun virkaa, vaan kansi singahtaa iloisesti yön aikana pois ja aamulla koko keittiössä leijaili hiivan tuoksu…

Jauhoja voi vaihdella, samoin siemeniä ja pähkinöitä, toki ne voi myös jättää pois. Itse pidän leivästä, jossa on purutuntumaa ja meidän Petterille sopii auringonkukansiemenet sekä saksanpähkinä.

DSCF6587Pataleipä

7 dl gluteenittomia jauhoja
(itse laitoin 3 dl maissijauhoa, 3 dl Provenan kaurajauhoja sekä 1 dl Provenan täysjyväkaurajauhoa)
3 1/2 dl vettä
2 tl ruususuolaa
1/2 tl kuivahiivaa
Kourallinen auringonkukansiemeniä ja saksanpähkinää rouhittuna

Illalla: Sekoita aineet kulhossa. Laita kulhon päälle muovikelmu ja jätä yöksi ( 12-16 h) huoneenlämpöön.

Aamulla: Laita pata 225 asteiseen uuniin puoleksi tunniksi lämpiämään. Kaada taikina jauhotetulle pöydälle ja vaivaa hieman. Siirrä taikina kuumaan pataan (ei tarvitse voidella) ja paista 225 asteisessa uunissa 30 min kannen kanssa ja vielä 15 min. ilman kantta.