Eksyin elämäni ensimmäistä kertaa Turun keskustan askartelupuoti Presentoon, jota ei turhaa mainosteta askartelijan karkkikaupaksi. Sinne vaan EI kannata mennä toppahaalarisen taaperon kanssa, joka ylettää vaunuistakin nopeasti hipelöimään kaikenlaista kivaa ja värikästä. No meillä oli onneksi selvät sävelet: halusimme ostaa sormivärejä ja puukirjaimia. Ja niitähän löytyi. (Ja äiti lähtee sitten uudestaan kauppasille ihan yksin!) Illalla levitettiin olkkarin lattialle iso pahvialusta suojaksi ja tytön ilme on aika huikea kun loruutin kertakäyttölautasille värejä, ja näytin että nyt SAA vapaasti sörkkiä ja lähmiä ja töhriä ja levitellä maalia kartongille. Wuhuu! Maalit näyttikin laimentamattomina varsin herkullisilta – varsinkin mustalla paperilla.

Otettiin sitten vielä toinenkin iltaistunto ja maalattiin papalle isänpäivälahja ja parit kortit siinä sivussa. Nyt saa pappa luvan kanssa merkata reviirinsä eli oman ”telkkarinkatseluhuoneensa” :). Tosin vasta myöhemmin sain kuulla, että kuivuessaan sormivärit ei tahdo pysyä muussa kuin paperissa, eli jännityksellä odotamme miten papan pesän maalit rapistuu… Puu oli kuitekin ihanasti patinoitunutta (kiitos löydöksestä työkaverille), eikä mitään lakkapintaa, eli toivossa on hyvä elää!

Värikästä ja hauskaa isänpäivää!

Päiväkodissa oli lisäksi askarreltu traktorikortti ja leivottu isille pikkuleipiä.