Kevennetty tuhti Lasagne (gluteeniton, maidoton, kananmunaton)

Tämän reseptin bongasin joitain vuosia sitten Maximuksen Rajoitetut Herkut -blogista ja olen sitä muokannut meidän perheen makuun sopivaksi. Resepti on gluteeniton, maidoton ja kananmunaton ja kesäkurpitsan ansiosta se on keveämpi kuin perinteinen lasagne, mutta kuitenkin todella ruokaisa. Mausteiden määrät ovat jauhelihakastikkeessa viitteellisiä: meillä pidetään tulisesta ja mausteisesta ruuasta, joten usein lorautellaan isolla kouralla milloin mitäkin kaapista löytyy. Siispä kannattaa edetä varovasti – lisää voi aina laittaa.

Alkuperäisestä reseptistä muokkasin hiukan valkokastikkeen neste- ja jauhomääriä: itse tykkään että valkoista kastiketta on runsaasti ja että se on paksuhkoa. Toki kannattaa huomioida, että uunissa lasagne muhii ja kastikekin muuttaa hiukan olomuotoaan.

Meillä jauhelihakastike tehdään viiniin, koska siitä tulee ihana maku ja tytärkin tykkää siitä, mutta hyvin viinin voi korvata vedellä – ja makua antamaan voi lorauttaa reippaan ruokalusikan balsamico-etikkaa.

DSC_0709

 

Resepti:

8-10 lasagnelevyä (Semperin Lasagne-levyt)

1 iso tai kaksi pientä kesäkurpitsaa raasteena

 

Jauhelihakastike:

1 iso tai 2 pientä sipulia

400-600g jauhelihaa

1 tlk tomaattimurskaa (maustamaton)

1,5 dl punaviiniä (ei ole väliä laadulla)

1 prk tomaattipyrettä

2-4 kpl valkosipulinkynsiä

n.8 kpl sieniä: herkkusieni, siitake, suppilovahvero… kaikki käy! Voi myös jättää pois, jos omaan makuun ei sovi)

1 rkl Välimeren yrttisekoitusta (Meira)

1 tl mustapippuria

1 tl korianteria

2 tl ruokosokeria

1 tl paprikajauhetta

1/2 tl valkopippuria

 

Valkokastike:

4 rkl öljyä

5 rkl maissijauhoja

7 dl kauramaitoa (riisimaitoa)

2 laakerinlehteä

0,5tl valkopippuria

0,5tl suolaa

Öljyä lasagnevuoka. Raasta kesäkurpitsa. Valmista jauhelihakastike: Kuullota sipuli pannulla ja siirrä ne syrjään. Tee samoin myös sienille. Ruskista jauheliha ja mausta paprikalla suolalla ja valkopippurilla. (Tässä kohtaa itse maistan, että liha on itsessään maukasta). Lisää viini, tomaattimurska, tomaattipyre, valkosipuli, sienet  sekä loput mausteet. Anna hautua miedolla lämmöllä, tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita. Samalla kun jauhelihakastike kiehuu, valmista valkokastike: Sekoita öljy, maissijauhot ja kauramaito vispilällä, kuumenna levy ja annan kastikkeen pulpahtaa muutaman kerran. Lisää mausteet ja pienennä lmpöä ja anna hautua miedolla lämmöllä, sekoitellen n.10min. Poista laakerinlehdet.

Laita öljytyn vuuan pohjalle kesäkurpitsaraastetta ja hiukan jauhelihakastiketta. Lisää ensimmäiset lasagnelevyt. Lisää levyjen päälle jauhelihakastiketta, kesäkurpitsaraastetta ja valkokastiketta. Lisää levyt ja toista samalla tavalla. Päällimmäiseen kerrokseen laita vain kesäkurpitsaraastetta ja valkokastiketta. Kolme kerrosta on sopivan kostea minun makuuni. Päällimäisen kerroksen päälle kannatta laittaa reilusti raastetta ja valkokastiketta, jotta levyt ei kärvähdä uunissa!

Paista uunissa n.175 astetta ja 40-50min. Anna vetäytyä 10min ennen tarjoilua! Lasagnen kylkeen sopii mainiosti raikas vihersaatti joko ihan perusversiona (salaatti, tomaatti ja kurkku) tai vaikkapa viinirypäleillä täydennettynä. Meidän ruokapöytäämme lasagnen kanssa juhlimaan pääsi Sorrin vihreä makea frisee -salaatti yhdessä kurkun ja tomaatin kanssa.

Pssst! Jos ruoka nautitaan aikuisten kanssa,  Lasagnen(kin) kanssa toimii loistavasti espanjalainen Piedemonte -viini. Kyseisestä viinistä tuli häidemme yhteydessä meidän luottoviini, siinä on mielestämme erinomainen hinta-laatu-suhde 🙂

Anna

Mentiin mehtään!

DSC03140-2Tästähän onkin jo tovin aikaa puhuttu, ja ajatuksen tasolla suunniteltu jo ainakin viime kesästä lähtien. Nyt otimme kalenterit esiin ja löysimme kaikille sopivan lauantain! Pakkasimme muksut, yhden miehen ja yhden ystävänkin autoihin, evästä ja vaippoja (just ja just tarpeeksi) reppuihin ja hurautimme Kuhankuonolle, eli Kurjenrahkan kansallispuistoon Pöytyälle. Ennen lapsia ollaan siellä joskus käytykin kävelemässä ja paistamassa makkaraa, joten hyvillä mielin uskaltauduimme pienten kanssa nyt matkaan (siis Maria 1 v 2 kk ja Helmi 1 v 9 kk). Noinkin läheltä Turkua löytyy noin mahtava paikka!

IMG_5487Ilma mitä mainioin, ja niin, no eipä oltu yksin. Ei päästy kilometriä kauemmas kun oli jo laskettava typykät kantorepuista pois, kun ympärillä huusi muhkeat mustikat ja pulleat puolukat: poimikaa meidät, viekää meidät kotiinne täältä! Helmi mustikkalinjalla, Maria puolukoiden perässä, ja me vanhemmat hehkutellen ”miten näitä on näin paljon, eikä kukaan oo poiminu”! Pikkuämpäreihin saatiinkin pian täytettä, samalla kun maisteliin ja haisteltiin luontoa, ja nautittiin raittiista ilmasta.

Kohta mahojen kurniessa spurtattiin pikkupätkä kävelyä Kurjenpesälle Savojärven rantaan. Oli tosiaan muitakin liikkeellä, joten olipa helppo kaivella makkarat repuista kun oli hyvät hiillokset jo valmiina odottamassa. Kurjenpesän luontotuvallehan muuten pääsee myös esteettömästi pyörien päällä, kun ajaa auton lähelle (viitoitus siitä ison tien parkkikselta vaan on puutteellinen). Pihapiirissä pääsee liikkumaan, ja jopa alas rantaan on leveä väylä, samoin kuin Karpalopolun alkuosaan suon laitaan. On paljon taukopaikkapöytiä, siisti ympäristö ja huussit, ja vesijohtokin, josta saatiin juomapullot täytettyä. Eväsleivät ja makkarat maistui, niinkuin aina ulkosalla.

Hyvä ruoka, vielä parempi mieli, ja jäseniinhän se valuu ainaki noilla pikkuihmisillä. Kohta olivat manducoissaan unessa molemmat! Maria kiskaisi täysimittaiset päiväunet 1,5 tuntia Manducassa, mikä teki pienen kanssa liikkumisesta kyllä mukavaa. Kierrettiin Savojärveä ympäri, jonne siis sitten viime näkemän on laajennettu kävelyreittiä. Hieno järvimaisema ja paljon taukopaikkoja. Kahvihammasta pakotti reilun tunnin päästä vanhemmilla ja ainakin toinen reppuilijoista kyllästyi kyyditykseen – eli tauon paikka! Termarikahvit, lisää evästä, käpyjen järveenheittelyä ja 4 x vaipanvaihto 10 minuutin sisään!!! Lisää mustikoita ja maaperään tutustumista ennen kuin otettiin loppurutistus takasin autolle. Pari suppilovahveroakin ehkä havaittiin matkalla, muttei kerrota kellekään… 😉 Mittariin keräänty reilut 8 km, joka rapakunnolla ja reiluilla 10 kilon selkäpainoilla (ja marjastuskyykyillä) tuntu ihan just sopivalta liikuntasuoritukselta!

Muutaman vinkki laitetaan retkestä itselle takaraivoon noin niinkun mennään-lasten-kanssa-vinkkelistä:

  1. Varaa riittävästi evästä.
    Kotamäen poppoon evästys oli seuraava:
  • 1 paketti makkaraa (Huiluntuhti)
  • Marialle lounaaksi yhden munan munakas ja välipalaksi kirsikkatomaattia ja leipää
  • Molemmille aikuisille 1 kpl Sunnuntai gluteeniton kaurasämpylä täytettynä (Petterillä metukkatäyte, Annalla juusto + salaatti)
  • 1 levy Maraboun tummaa suklaata
  • Termarillinen kahvia
  • 1,5 l vesipullo

    Meillä Kotamäen perheellä eväspolitiikka teki tiukkaa; Maria söi suunniteltua enemmän, jo ensimmäisellä tauolla kiskaisi oman leivän, munakkaan ja äitin leivästä puolet. Ja tietenkin määrä X mustikoita ja karpaloita. Onneksi oli makkaraa – äitille siis. Välipalaksi upposi loput äidin leivästä ja sitten mentiinki jo muiden eväille! Kun kotiin päästiin, riitti ruokahalua vaikka muille jakaa! 😀

  • Kerrospukeutuminen on jees! Päivä oli huikean lämmin – 18C oli mittarissa kun lähdimme kotiin. Marialle oli oiva asustus ulkoilupuku, jonka alla oli body ja sukkahousut sekä puuvillapipo. Hiki ei tullut, mutta ei palellutkaan.
  • Hyvät kengät! Meidän valitsemallamme reitillä Kuhankuonolla pärjäsi hyvin lenkkareilla – reitti on helppokulkuista ja sisälsi paljon hyväkuntoisia pitkospuita.

Lisätietoa: http://www.kuhankuono.fi/ ja http://www.luontoon.fi/kurjenrahka

kuhankuono-0002

Valmiina lähtöön!

 

kuhankuono-0004

Mustikoita…

 

kuhankuono-0006

ja puolukoita…

 

kuhankuono-0007

Väsyneet kyytiläiset ja iloiset kuljettajat.

 

 

DSC03146-2

Kahvitauon paikka!

 

kuhankuono-0013

Minä ite kävelen!

Maailman paras kaalilaatikko

Vaikka et olisi kaaliruokien ylin ystävä, anna mahdollisuus tälle venäläiselle versiolle (tai siksi tätä ainakin lehdessä väitettiin, itse vähän muuttelin). Tomaattimurska, suolakurkku ja smetana antavat ihan uuden säväyksen! Edullinen, riittoisa, supermaukas ruoka, joka vain paranee päivä päivältä maustuttuaan jääkaapissa.

n. 1 kg kaalia ohuina suikaleina
2 sipulia silputtuna
3 valkosipulin kynttä murskattuna
700 g jauhelihaa
1 dl puuroriisiä
1 suolakurkku silputtuna

Mausteliemi:
1 tlk (400g) tomaattimurskaa
1 prk smetanaa (myös crème freche todettu toimivaksi)
2 rkl siirappia
suolaa, pippuria, meiramia
n. 3 dl kasvislientä

Pilko sipulit ja kaali. Kaalen saa muuten ohueksi suikaleeksi juustohöylällä. Käristä jauheliha pannulla sipuleiden kanssa ja voit sinnekkin ripotella vähän mausteita.
Jos teet mausteliemen kasvisliemikuutiosta, kiehauta vettä ja lisää muut ainekset. Kauho sitten kaikki ainekset isoon, noin komen litran vetoiseen uunivuokaan ja sekoita. Paista 200 asteessa reilu tunti  ja peitä lopussa leivinpaperilla tai foliolla jos näyttää tummuvan liikaa.

DSCF3544-3

HuMMusta ja muuta kivaa kikherneistä

DSCF3461Tehtiin kimppatilaus Luontaistukkuun, ja posti toi minulle muun muassa 2 kiloa kuivattuja kikherneitä, joka tekee keitettynä varmaan 5 kiloa! Mikäpä siinä, kikherneet on superhyviä ja niitä voi laittaa pataan, kasvispihveihin, keittoihin, salaatteihin… Ja tehdä hummusta!

En ole ihan varma mitä sellaiseen aitoon alkuperäiseen tulisi, mutta mun versioon tulee:

3 dl keitettyjä kikherneitä
0,5 dl oliiviöljyä
(0,5 dl vettä jos vaikuttaa kuivalta)
0,5 sitruunan mehu
1-2 valkosipulinkynttä murskattuna
3 rkl seesaminsiemeniä (kun ei tahinitahnaa ole)
suolaa, pippuria ja juustokuminaa

Survo kaikki ainekset sauvasekoittimella tahnaksi ja nauti leivän päällä, tai dippaa vaikka sipsejä tai kasvistikkuja.

Keitin siis tosiaan noin puoli kiloa kikherneitä kerralla isossa kattilassa, lioteltuani niitä ensin puolisen päivää vedessä. Keittoaika reilun tunnin. Naposteltiin niitä siinä Helmin kans ihan semmosenaan, ja hummuksen lisäksi annostelin vielä aimoannoksen pikkupusseihin pakkaseen, josta niitä on helppo ja tosi nopea sulattaa ja lisätä salaattiin, keittoihin tai muuhun ruokaan.

DSCF3491

DSCF3483

Purjo-peruna-kikherne-keitto (n. 5 hengelle)

1 iso purjo
(1-2 valkosipulin kynttä)
loraus oliiviöljyä
3 perunaa
2,5 dl keitettyjä (tai säilyke-)kikherneitä
kasvisliemikuutio
suolaa, pippuria, juustokuminaa
(nokare tuorejuustoa tai kermaa)

Pese ja pilko purjo (ja valkosipuli) ja kuullota hetki keiton vetävässä kattilassa oliiviöljyssä. Kuori siinä sivussa perunat ja pilko ne, lisää sitten kattilaan purjon seuraksi. Lisää vettä sen verran, että ainekset peittyvät reilusti. Kikherneet perunan kanssa saostavat keittoa oikein mukavasti. Lisää mausteet ja liemikuutio ja keitä n. 10 minuuttia. Lisää sitten kikherneet ja keitä vielä 10 minuuttia tai kunnes perunat ovat kypsiä ja purjo pehmeää. Tarkista maku, lisää halutessasi vähän kermaa, tuore- tai sulatejuustoa ja soseuta keitto sauvasekoittimella mieleisesi ”purutuntuma-asteen” mukaiseksi.

Kasviskeitoksi tuhti setti, eli täyttävää ja hyvää!