Olisiko tässä oikea aihe aloittaa blogistelu. Marjastuksessa kun tiivistyy yhteen ekologisuus, hyötykeräily, itsetekemisen ilo, terveys ja arjen säästö!

Onpa vaan mahtava fiilis kun oksennustaudin ja väsymyksen jälkeen elämä pikkuhiljaa voittaa, elokuun aurinko vielä yllättävästi lämmittää jopa täällä mummulan pohjoisilla leveyksillä ja jaksaa laittaa vaelluskengät jalkaan, marjastushuivin päähän, sääskivoidetta ranteisiin ja suunnata nokan kohti lähimmäistä METSÄÄ. Jou-jou-jou! Siinä on aina oma jännitysmomenttinsa etsiä sopiva paikka (lähinnä koluta vanhat tutut paikat), pelätä pahinta ja toivoa parasta, josko sato olisi kohtuullinen, tai ehkä jopa hyvä, parhaimmassa tapauksessa loistava. Sitten kun haahuilun jälkeen, ja jo pienen epätoivon huokailun jälkeen, löytyy mätäs, jossa on sekä isoja, että kuivia, että meheviä, että maukkaita sinisiä mollukoita, hymy venyy korvasta toiseen ja saa hyrähtää: niitä on. Tänäkin vuonna. Aamupuuroon, jogurttiin, mustikkapiirakkaan, muffinsseihin. C-vitamiinia, makua ja hyvää mieltä talven varalle pakastimeen!

Marjastus, jos mikä on terapeuttista. Metsä on niin paras paikka rentoutua, hengittää, kuunnella ja katsella. En väitä osaavani tunnistaa lintuja, kasveja, sieniä, hyönteisiä tai muutakaan eloperäistä juuri minkään vertaa. Noh, tunnistan variksenmarjan ja jopa juolukan mustikasta, lillukan puolukasta ja tatin kärpässienestä, mutta yksinkertaisesti nautin siitä, että on vaan rauhallista. Ja marjastamisessa on se mahtava hyödyllinen plussa, että siitä saa ilmaiseksi superfoodia pakkaseen. Ei tarvi välttämättä patikoida mihinkään erämaahan saakka, jotta voi istahtaa mättäälle, palkkioksi juoda termarista kahvia ja syödä eväsleipiä. Ruoka maistuu niin paljon paremmalle ulkona, ja vielä paremmalle metsässä.

Löytyipä mustikoiden lisäksi tänään vakkaripaikasta metsämansikoitakin, ja vielä niin paljon, että melkeen päätä huimasi, korvissa soi ja nenäontelot valloitti aivan huumaava tuoksu. Kyllä on Helmin kelvannu vedellä aamupuuroja nassuun kunnon särpimillä, ja mummun tekemään suklaa-mantelikakkuun saatiin kunnon täyte!

Aamuvuorossa poimin siis mustikoita, vajaa puoliämpäriä käsin poimittuna (mutta tärkeimpänä saldona tieto, että niitä on!) ja iltavuorossa vielä äitin kanssa noukittiin mansikoita tuolta Itäkoskelta pari ämpärillistä. Huomenna iskän kanssa vattumaastoja tutkimaan. Tää on sitä laatuaikaa vanhempien kanssa 🙂

Minna